lauantai 17. helmikuuta 2018

Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut

Koulupoikalukemiston klassikko jaksaa viihdyttää vanhaakin setää. Tom Sawyer on melkoinen veijari. Pitää täti Pollya pilkkanaan, keppostelee, löytää aarteen ja pelastaa tytön. Hänen vastapainona on Huck Finn, sivistymätön katupoika. Sid, tädin poika, on taas klassinen rotta, joka lavertelee äidille. Mielenkiintoisia hahmoja, huikeita naisten hysterian kuvauksia ja ironisia elämänviisauksia. Mielestäni Tom on hyvä esimerkki pojille ja varmaan sen takia tätä kirjaa on luettu yli 100 vuotta. 

Eräs Ylen toimittaja vertasi Huonemiehen pojan Kalle Päätalo Tom Sawyeriin. Parempi olisi verrata Huck Finniin. Tom on koko kylän sankari, mutta Huckia vierastetaan, aivan kuten  Kallea. Kieli on yksinkertaista ja tarinassa ei ole turhia henkilöitä. Kirjan lyhkäisyys antaa tekosyyn sille, ettei, länsimaiselle kirjallisuudelle tyypilliseen tapaan, päästä syvälle henkilöiden pään sisään. Pidin kirjasta niin paljon, että jätin päivällisen välistä rientäesäni iltamenoihin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti