Hermann Hesse: Arosusi

Innostuin Hessestä ja päätin lukea heti perään toisen kirjan. Arosudessa pidin paljon ajatuksesta ihmisen psyykeen jakautuneisuudesta. Harri Haller on kuiva älykkö, jonka varjo on arosusi. Arosuteen pronisoidaan kaikki kielteiset piirteet itsestä. Harri on vaipumassa itsemurhaan, mutta nuori nainen pelastaa hänet. Germina alkaa opettaa Harrille tanssia, hyvän ruoan ja juoman nautintoja ja naisten kanssa ilotteluja.

Kirjan keskeinen kysymys on, kuinka muuttaa itseä? Vasta pakon edessä ihminen muuttuu ja hän tarvitsee opettajan. Koska oppilas ei voi olla opettajaansa suurempi, hänen on "tapettava" opettaja. Joka pelkää elämää, pelkää naisia. Elämä on nainen. Tunteakseen elämän, on tunnettava nainen. Hessen teokset sopivat nuorille, jotka eivät tunne itseään.

Hermann Hesse: Siddhartha

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli hämmentyneessä tilassa. Miten on mahdollista, että sivistyneet kristityt hyökkäsivät verenmaku suussaan toistensa kimppuun? Looginen johtopäätös tästä oli, että emme voi olla kristittyjä, siksi meidän täytyy löytää joku toinen uskomusjärjestelmä. Hermann Hesse sai lapsena vanhemmiltaan tietoja idän uskonnoista. Hänen vanhemmat olivat lähetystyössä Intiassa. Hesse esitteli Euroopalle Siddhartan kautta buddhalaisuuden.

Kirjassa näkyy Jungin arkkityyppisen ajattelun vaikutus. Siddhartan olennaisin kysymys on: kuka olen? Siddhartha on kuninkaan poika ja heidän uskonnossa rituaaleilla on tärkeä rooli. Oppineet eivät kuitenkaan tiedä mitään ja sekös turhauttaa Siddhartaa. Hän jättää isänsä ja äitinsä, ja lähtee kulkurimunkkien joukkoon. Kuten arvata saattaa, ei munkitkaan tarjoa valaistusta. Samaan aikaan Intiassa leviää Gautama Buddhan opetus. Mikään opetus ei riitä Siddhartalle...

Lyhyt kirjanen oli mukava lukea arkkityyppisen tarinan ja löysin vastakaikua omille pyrinnöille. Minäkään en tiedä, kuka olen. Olenko henkinen vai maallinen henkilö? Luulen olevani henkinen ihminen, joten minun pitäisi tutustua maalliseen elämään. Kunhan elämällä olisi joku merkitys. Materialismi on pinnallista, mutta siinä on sentään joku arvo. Hessen ajatus on molempien maailmojen tunteminen eli eräänlainen synteesi. Hesse siirtyi lempikirjaijoideni joukkoon.

Joseph Campbell: Tuhannen kasvon sankari

Joseph Campbell oli antropologi, joka tutki mytologiaa. Hän sai vaikutteita psykoanalyytikoilta, erityisesti Freudilta ja Jungilta. Kirjassaan hän kuvaa ihmiskunnalle ominaisen monomyytin eli sankarin tarinan kaikissa kulttuureissa. Tähtien Sodan luonut George Lucas on kertonut saaneensa innoituksen tarinaansa Campbellin teoksista.

Sankarilla on jumallinen, mutta salattu syntyperä. Hän kasvaa hyveellisen äidin suojassa, mutta aikuisuuden kynnyksellä hän saa kutsun seikkailuun. Haaste kiihottaa nuorta miestä toimimaan, mutta hän ei tiedä mistään mitään. Yllättäen elåmänpolulla vastaan tuleekin vanha viisas mies, joka opettaa nuorukaiselle tempun jos toisenkin. Kamppailun välissä hän sopii kitkaiset välit isän kanssa. Tämän jälkeen sankari saavuttaa lopullisen voiton pahuuden voimista ja hän tuo voitonsaaliin omalle heimolle. Heimo on kiitollinen omalle pojalleen ja kaunein neitsyt vihitään sankarin kanssa. Ilman muuta tarinassa on vaihtelua, mutta tämä on päälinja. Tälläinen tarina viihdyttää ja antaa esimerkin nuorille miehille, miten toimia maailmasssa.

Oli mielenkiintoista oppia järjestelmälisesti sankarin elämänkaari. Se vähä, mitä olen lukenut ja kirjoja tai katsonut elokuvia, vahvistaa Campbellin esityksen. Tälläisiä tarinoita on yksinkertaisesti mielenkiintoista lukea. Campbell viittasi muun muassa Kalevalaan, ja sen päähenkilöön Väinämöiseen. Väinämöinenhän sai kahdesti pakit, sekä Ainolta että Pohjolan tyttäreltä. Mikä on opetus? Älkää olko runopoikia, ette saa pillua. En ole lukenut mytologiasta paljonkaan, joten koko ajan tuli uusia asioita. Kaiken kaikkiaan opettavainen kirja.

Rozanov: Yksinäinen

Vasili Vasiljevich Rozanov oli venäläinen uskonnollinen filosofi noin sata vuotta sitten. Hänen aforistisen tyylin ja kriittisen suhtautumisen kristinuskoon takia, häntä kutsuttiin Venäjän Nietzscheksi. Tämän hän kiisti ja nimesi Konstantin Leontjevin Nietzschen ilmentymäksi Venäjällä. Teos on ikään kuin syntynyt muistiinpanoina keskellä kirjailijan elämää. Tämä luo todella intiimin tunteen lukijan ja kirjailijan välille. Rozanov kiusoittelee lukijaa ja sanoo kirjoittavansa itseä varten, ei lukijaa varten. Minun mielessä se tuo tunteen siitä, että kirjailija puhuu täyttä totta. Rozanov on myös kirjannut, missä ajatus on tullut mieleen. Paikkoja ovat esim. vossikan kyydissä, kolikonkeräys harrastuksen parissa ja kirkossa.

Minun sieluuni koski eniten Rozanovin väite, että ateistit ovat myös aseksuaaleja. Tämä räjäytti mieleni, sillä olinhan itse väittänyt samaa kirjoituksessani Romanoveistahttp://herrakellari.blogspot.fi/2018/01/montefiore-romanovit.html. Väkevin sitaatti oli seuraava:" En ole vielä siinä määrin nilkki, että miettisin moraalia. Miljoona vuotta kului, ennen kuin sieluni päästettiin kulkemaan maailmaan; ja yhtäkkiä minä sanoisin sille: Armaani, älä unohda kulkea moraalisesti. Ei sanon sille: kulje armaani, kulje komeuteni, kulje kiltteyteni, kulje niin kuin itse tiedät. Ja illaksi palaat Jumalan luo. Onhan elämäni minun, nimenomaan minun eikä Sokrateen tai Spinozan." Tämä kuvaa Rozanovin paradoksaalista ajattelua. Nilkki on moraalinen tuomio ihmisestä, kuitenkin hän väittää ettei kulje moraalin mukaan. Toisaalta Sokrateskin lausui samanlaisen ristiriitaisuuden: "En tiedä mitään muuta kuin sen, etten tiedä mitään."

Rakastan Rozanovia ja seuraavia kirjoja, joita voisin suositella ovat Tippuneet lehdet ja Aikamme maailmanloppu.

Dumas: Monte-Criston kreivi

Karma is a bitch. Tämä opitaan Monte-Criston Kreivissä. Merimies Edmond Dantes on rakastunut ja etevä perämies. Eräällä matkalla laivan kapteeni sairastuu kuolettavasti ja pyytää käymään Elban saarella. Elban saarella hallitsi Napoleon. Dantes keskustelee Napoleonin kanssa ja saa kirjeen vietäväksi Pariisiin. Dantes lavastetaan maanpetturiksi ja laitetaan Ifin linnaan. Tästä alkaa tarinoiden tarina. Dumas on miettinyt jokaisen kytköksen ja siirtymän huolellisesti. Dantesin petturit Danglars ja Mondego muistuttavat Ivan Karamazovia ja Pavel Smerdjakovia. Luulen Dostojevskin ottaneen Monte-Criston kreivistä mallia.

Kirjan kantava teema on kosto ja mikä on oikea tapa kostaa. Aluksi kreivi hankkii vihollistensa ja seurapiirien myötätunnon. Sitten hän urkkii heidän muut rikokset selville, jotka vievät heidät perikatoon. Oikeastaan Dantesin pettäminen oli petturien uran alku ja he jatkoivat rötöstelyä, joista kreivi rankaisi heitä. Tunteellisin kohta oli, kun kreivi pelasti hyvän isän arkkityyppiä edustavan laivanvarustaja Morrellin. Kreivin lisäksi, toinen hahmo, josta pidin, oli isä Faria. Hänkin edustaa hyvän isän arkkityyppiä. Pelastamalla Morrellin kreivi sai oikeutuksen koston tekoon ja Kaitselmuksen tahdon toteuttajaksi. Sekosiko Dantes vankilassa? Jos nykyään joku sanoisi toteuttavan Kaitselmuksen tahtoa, hänet laitettaisin mielisairaalaan.

Dantes luo itselleen monta salahahmoa: isä Busoni, lordi Wilmore, kreivi Monte-Cristo, Sinbad merenkulkija. Mielenkiintoista, että heitä on neljä, kuten pettureitakin on. Jokaisella on vastinparinsa. Tämä havainnolistaa, miten ihmisen persoonallisuus jakautuu alipersoonallisuuksiin, jotka elävät alitajunnassamme.

Jung: Modern Man in Search of a Soul

Tutustuin Carl Jungin tuotantoon kuuntelemalla kanadalaisen psykologin Jordan B Petersonin luentoja. Kiinnostukseni kohosi sen verta, että päätin itse tutustua Jungin ajatteluun. Peterson on huomannut, että jungilaiseen ajatteluun kokevat vetoa ne, joilla on korkea Big 5 persoonallisuuspiirre Avoimuus. Minusta Jung on myös  henkilönä kiinnostava. Hän on mystikko ja filosofiasta kiinnostunut introvertti. Kirja Modern Man in Search of a Soul sisältää 11 esseetä, jotka esittelevät Jungin ajattelun pääpiirteet. Hän käsittelee psykologisia tyyppejä ja luonteenpirteitä, esim. introversio ja extraversio, jotka hän huomannut työnsä aikana. Näille havainnoille perustuu Myers-Briggsin persoonallisuustestit, joita käytetään työhaastattelujen osana.

Minulle purevin osuus oli hänen käsittely elämänvaiheista. Elämän puoliväli 35v-40 v merkitsee siirtymistä nuoruudesta vanhuuteen. Elämä on jaettu neljään vaiheeseen: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Lapsuus on aikaa, jolloin elämämme piilotajuntaisesti ilman tietoisuutta. Kiinnostavasti kyllä syvällä vanhuudessa palaamme samankaltaiseen tilaan. Tässä on se paljon puhuttu elämänpyörä.
Nuoruudessa olemme tietoisia ja suuntautuneita ulkoiseen maailmaan.  Raha, status ja perheen perustaminen vievät huomiomme, kuten kuuluukin. Mutta täytettyään 40v  huomion on suuntauduttava toisiin asioihin, eli on elettävä oman ikänsä mukaisesti. Huomio kääntyy itseen ja uskonnollisiin kysymyksiin. Jung huomauttaa, että usko kuolemanjälkeiseen elämään antaa rajan, ja täten merkityksen elämän toiselle puoliskolle. Se on valmistautumista toiseen elämään. Jos tuota kuolemanjälkeistä elämää ei ole, miksi vanhat ihmiset eläisivät? Eihän raha ja status enää merkitse heille paljoakaan, niiden hankkiminen on nuorten asia.

Jung matkusti ympäri maailmaa etsimässä tietoa menneistä kulttuureista ja tutustui moniin alkuperäisheimoihin. Arkaainen ihminen on pelottavan samankaltainen modernin ihmisen kanssa. Eräs länsimainen ampui krokotiilin ja seuraavana päivänä kylässä kuoli nainen. Kyläläiset raivostuivat, ja väittivät heillä on olleen sama sielu, joten ampuja oli oikeastaan murhannut krokotiilin lisäksi naisen. Heimoihmisen ajattelu on samanlaista kuin modernilla ihmksellä. Molemmilla on tiettyjä aksiomaattisia oletuksia maailmasta, ja näistä lähtökohdista käsin he pysytyvät loogiseen ajatteluun. Jos tapahtuu jotain odottamatonta, moderni ihminen ahdistuu ja sanoo, että se oli sattuma, kun taas arkaainen ihminen sanoo, että syynä ovat henget. Jung esittää kritiikkiä positivisteja kohtaan, mutta en pysty seuraamaan häntä aina. Toisaalta sielu on olemassa, vaikka sillä ei ole massaa. Eihän sellaista voi olla olemassa, jota ei voida havaita. Viittaan Aristoteleen metafysiikkan.

Vaikka kirja ei ole Jungin parhaimmistoa, suosittelen psykologiasta kiinnostuneille ja muuten vain tiedonjanoisille.

Frankl: Ihmisyyden rajalla

Psykiatri Viktor Frankl käsittelee best seller-kirjassaan ikuisuuskysymystä: mikä on elämän tarkoitus? Sytykkeen kirjalleen Frankl löysi ollessaan usealla keskitysleirillä,  muun muassa pahamaineisella Auschzwitzin keskitysleirillä. Hän huomasi, että elämänsä tarkoituksen menettäneet vangit luhistuivat henkisesti ja ruumiillisesti, näin ollen he kuolivat ennen niitä, joilla oli syy elää. Frankl kuvaa hyytäviä leirikäytäntöjä. Kun vangit lastattiin karjavaunuista ulos, miehet ja naiset jaettiin omiin jonoihinsa. Jonon päässä oli SS-upseeri, joka osoitti tulijalle kummalle puolelle porttia hänen olisi mentävä. Toinen jono, johon joutui 90% ihmisistä vietiin kaasukammioihin ja loput "pääsivät" työorjiksi. Toisaalta, jos työorja sairastui, hän tiesi heti joutuvansa kammioon. Frankl, joka tuli 1942 Auzschwitziin ei tiennyt kaasukammioiden käytöstä. Vasta toisen vangin mustan huumorin vitsi aukaisi Franklille hirvittävän totuuden.

1900- alun suurimmat psykologit, Freud ja Jung kaksi mainitakseni, olivat saksankieliseltä alueelta, joten tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää leirien sairaalla tavalla nerokas psykologinen silmä. Esim. kun uudet vangit tuotiin, he näkivät aina samat siisteissä vanginvaatteissa liikkuvat punaposkiset vangit. Tällöin uusi tulija saattoi helposti ajatella: Tämähän ei ole niin paha paikka. Frankl huomasi, että nälkä ja turvonneet jalat poistivat libidon ja taiteellisen elämän, mutta politiikasta ja uskonnosta keskusteltiin. Frankl pysyi elossa, koska hänen elämänsä tarkoitus oli nähdä vaimonsa uudestaan. No, näkikö hän vaimonsa?

Leirikokemuksen perusteella Frankl, entinen Freudin oppilas, ideoi uuden psykoterapeuttisen suunnan, logoterapian. Logos on kreikaksi tarkoitus. Logoterapia on tulevaisuus- ja ulospäinsuuntautunut terapiamuoto ja on tältä osin vastakkainen Freudin ja Jungin syvyyspsykologialle, joka on menneisyyteen ja itseen päin kääntynyt psykoterapeuttinen menetelmä. Tämä on mielestäni osittain oikea kanta, kuten on Freudinkin kanta. Menetelmien yhteiskäytöllä voisi päästä lähimmäksi totuutta.

Kirjan musertavin osuus oli se, kun vankeudesta selvinneet palasivat kotiin ja he huomasivat, ettei ketään kiinnosta eikä kukaan ymmärrä heitä. Franklin vaimo ja koko perhe kuolivat kaasukammioissa. Uskon, että tämän jälkeen Franklin elämän tarkoitus oli auttaa muita löytämään elämälleen tarkoituksen. Oikeastaan jo leirillä hän piti suurenmoisen puheen vankitovereilleen elämän tarkoituksesta, kun hän oli sairashuoneella lääkärinä. Frankl kylläkin käänsi kysymyksen eli älä kysy elämän tarkoitusta, vaan elämä antaa tarkoituksen, joka vaihtuu eri elämänvaiheissa, sinun on vain vastattava kysymykseen: mitä elämä haluaa minulta? Minulle mukavaa oli huomata, että Frankl siteerasi Nietzcheä ja Schopenhaueria. Seuraavat siteerquks4t quttoivqt Franklia jaksamaan. Kun tietää elämälleen miksi, kestää melkein mitä tahansa miten. Mikä ei tapa minua, vahvistaa minua.

Montefiore: Romanovit

Venäjä on kaaoksessa, maalla ei ole johtajaa, kansa ryyppää ja tappaa toisiaan. En puhu 1990-luvun Venäjästä, vaan 1600- luvun alusta, jolloin tsaarina vaihtelivat Puskinin runoelmasta tuttu Boris Godunov ja kaksi vale-Dimitriä. Pajarit eli rikkaat aateliset pyytävät kostromalaista Mihailia Venäjän tsaariksi. Tästä alkoi 304- vuotias Romanovien valtakausi. Brittiläinen juutalainen Simon Sebag Montefiore on kirjoittanut yli 800-sivuisen sukukronikan, jossa veri lentää ja  rakastajat vaihtuvat useammin kuin paita. Montefiore käy kronologisessa järjestyksessä jokaisen tsaarin valtakauden, kirjaa merkittävät tapahtumat, ja kertoo kuka panee ja ketä.

Romanovien suvusta löytyy tiettyjä erityispiirteitä. Etenkin voimakas seksuaalisuuden ja uskonnollisuuden vaikutus hallitsijoiden psyykeeseen. Suomalaisten keskmääräiset yhdyntäkerrat per viikko ovat laskeneet samoin kuin uskonnolisuus. Voisiko tästä vetää syy-seuraussuhteen? Jos ihminen uskoo Jumalaan, hän rakastaa elämää ja haluaa enemmän elämää. Ateismi on kansan ruokaan levitettyä bromia, joka on armeijan tornihuhuista tuttu jarru.

Hallitsija toisensa jälkeen asettui uudistaja-taantumuksellinen akselille. Jyrkin ero oli Aleksanteri II ja Aleksanteri III välillä. Aleksanteri poisti maaorjuuden ja oli päättänyt antaa perustuslain, mutta hänen murhattiin 3 päivää ennen julistusta. Hänen poikansa Aleksanteri III, joka näki isänsä kuolevan, laittoi kaikki uudistukset jäihin. Tämä jako näkyy myös Venäjän kultakauden kirjailijoissa: Dostojevski oli enemmän slavofiili ja Turgenev zapadnik eli länsimielinen. Tolstoi taas asettuu koko kysymyksen yläpuolelle.

Kirjassa minusta oli häiritsevän paljon yksityiselämän tietoja. Lisäksi koko kirjan tarkoitus on hyökätä Putinia vastaan ja osoittaa Romanovien vallankadotuksen moraalisesti oikeutetuksi, koska tsaarit esittivät juutalaisvastaisia kommentteja.
Kieli on miellyttävää ja helposti luettua. Ilmankos, onhan kirjoittaja juutalainen.

Aristoteles: Metafysiikka

Ihmiselämän yksi mehukkaimmista kysymyksistä on, että mitä on olemassa? Mistä tiedämme, että jotain on olemassa ja mitä tuo jotakin on? Aristoteles perustelee teoksen tarpeellisuuden niin, että metafysiikka eli olevaisen tutkiminen on sinänsä arvokasta ja kiinnostavaa. Filosofian tarkoitus perustuu metafysiikan ymmärtämiseen. Miksi? Jos emme tiedä, mitä on olemassa, niin kuinka voimme rakentaa kestävän eettisen järjestelmän. Kristillisen metafysiikan romahdettua 1800-luvun lopussa, kristillinen etiikka murtui seuraavaksi. Seurauksena oli totalitaaristen ideologioiden nousu ja täten miljoonien ihmisten kuolema. Tämän takia metafysiikka on tärkeää.

Aristoteles käy läpi aikaisempien filosofien väitteitä ja viimeisenä hän käy Platonin ideaopin kritiikkiin. Platonin mielestä on olemassa täydellinen muoto ja ihmisellä on tieto tuosta muodosta. Täten, kun näemme tuolin, tieto täydellisestä muodosta antaa ihmiselle varman tiedon, että tässä on tuoli. Siitä Platon johtaa, että eniten olemassa ja aidoimmin ovat olemassa ideat. Oikeastaan kappaleita ei ole, on vain kappaleiden idea. Aristoteles esitti päin vastoin. Hän esitti, että on olemassa objektiivinen maailma, jossa on kappaleita ja noita kappaleita voidaan tutkia tieteellisellä metodilla. Hän myös pohti, ovatko numerot olemassa. Voimme nähdä kolme omenaa, mutta erillistä "kolmea"  emme voi nähdä. Numerot ovat ideoita, joten ne eivät olemassa. Aristoteles oli Platonin oppilas  ja tämä oppilaan ja opettajan erimielisyys oli hedelmällinen filosofisen keskustelun yllyke. Aristoteleen ratkaistua  monia filosofisia kysymyksiä, laskeutui pitkä filosofinen hiljaisuus Eurooppaan. Keskiajalla muslimimaailman filosofi Avicenna kertoi lukeneensa Metafysiikan 40 kertaa ennen kuin hän ymmärsi mitään tästä vaikeasta teoksesta.

Minulle tässä kirjassa mielenkiintoisin kappale oli liikkumaton liikuttaja. Se on ensimmäinen ihmisjärjellä esitetty todiste Jumalan olemassaolosta. Todistus perustuu loppumattoman sarjan mahdottomuuteen ja siihen, että sille on oltava syy, että kappale siirtyy potentiaalisuudesta aktualisuuteen. Poikamiehelle seuraava esimerkki on valaiseva. Lavuaarissa olevilla tiskeillä on potentiaalisuus olla kuivauskaapissa. Nyt seuraavaksi tämä potentiaalisuus muuttuu aktuaalisuudeksi eli tiskit ovat kuivauskaapissa. Tällehän on oltava syy. Se syy olen minä. Tätä argumenttia voidaan jatkaa. Miksi minä olen olemassa? Koska vanhempani ovat olemassa ja minä olin heissä potentiaalisuutena. Nyt olen olemassa eli potentiaalisuus on aktualisoitu. Tätä sarjaa voidaan jatkaa aina Aatamiin ja Eevaan saakka. Kuten Tuomas Akvinolainen sanoisi: tätä liikkumatonta liikuttajaa kutsutaan Jumalaksi. Mitä muuta voimme sanoa Jumalasta? Hänen on oltava ääretön, jakamaton ja liikkumaton. Kappaleen Aristoteles päättää sanomalla, että on parempi, kun hallitsijoita on vain. Mieleeni tuli, että Aristoteles taisteli kreikkalaista panteismia, Zeuksineen ja Pallas Atheneineen, vastaan.

Tämä oli haastava kirja lukea, tämä kirjoitus oikeastaan kuvaa sen mitä ymmärsin. Tätä voi suositella hardcore filosofian ystäville. Jos tästä kirjasta haluaa lukea edes yhden kappaleen, niin suosittelen tutustumaan liikkumattoman liikuttajan sisältävään kappaleeseen.

Eino Kaila: Syvähenkinen elämä

Vuonna 1943 Euroopassa riehui maailmanpalo, joka hiljensi filosofian ja järjen äänen. Tälläisinä aikoina harva voi ajatella järkevästi. On kuitenkin eräitä poikkeuksia, ja yksi heistä oli suomalainen filosofi Eino
Kaila. Kailan teos Syvähenkinen elämä on yritys nousta Nietzschen asettaman ongelman ylitse. Kun Jumala on kuollut, tällöin ongelmaan nousee kaksi vastausvaihtoehtoa. Joko yli-ihmisyys tai nihilismi. Vai pystyykö Kaila esittämään kolmannen vaihtoehdon?

Kesällä 1942 Yleisradio tilasi Kailalta elämänkatsomuksellisen, mutta kansantajuisen  kuunnelman. Teoksen kirjamuotoon lisättiin vielä perusteellisempi osio kiinnostuneille lukijoille. Molemmat osiot ovat  kirjoitettu Platonin käyttämässä dialogimuodossa. Dialogeissa toinen henkilö on tieteellisen maailmankatsomuksen puolustaja ja toinen taas on taiteilja eli mystillisen näkemyksen kannalla. Rohkenen röyhkeänä nuorukaisena väittää, että hahmojen vastakkaisuus kuvaa Kailan sisäistä kamppailua uskon ja tieteen välillä.

Mitä on syvähenkisyys? Kailan mukaan syvähenkisen elämän ominaisuuksia ovat syvyys, aitous ja monikerroksisuus. Paras esimerkki syvähenkisyydestä on klassillinen musiikki. Mozart-sonaatit, Bachin fuuga ja Sibeliuksen Andante festivo puhuvat merkityksen kieltä ihmiselle. Kaila siis toistaa Nietzschen vastauksen: taiteen kautta ihminen voi saada sielun kuolemattomuuden. Toisen dialogin kaksikko oli samaa mieltä yhdestä pääasiasta. Elämässä pääasia on syvähenkinen miehuus. Miehuus tässä tarkoittaa uhrimieltä ja rohkeutta Vänrikki Stoolin tarinoitten sankareitten innoittaman tavan mukaan. Jotkut voisivat kysyä, entäs naiset? Mikä on heidän elämänsä pääasia? Heidän elämällä on itseisarvo sinänsä, mutta miesten pitää perustella oma olemassaolonsa.

Kirja sopii kaikille lukijoille, kieli on lennokasta eikä siinä ole hienostelevia termejä. Ilmankos kirja on Suomen myydyimpiä elämänkatsomuksellisia kirjoja.