Psykiatri Viktor Frankl käsittelee best seller-kirjassaan ikuisuuskysymystä: mikä on elämän tarkoitus? Sytykkeen kirjalleen Frankl löysi ollessaan usealla keskitysleirillä, muun muassa pahamaineisella Auschzwitzin keskitysleirillä. Hän huomasi, että elämänsä tarkoituksen menettäneet vangit luhistuivat henkisesti ja ruumiillisesti, näin ollen he kuolivat ennen niitä, joilla oli syy elää. Frankl kuvaa hyytäviä leirikäytäntöjä. Kun vangit lastattiin karjavaunuista ulos, miehet ja naiset jaettiin omiin jonoihinsa. Jonon päässä oli SS-upseeri, joka osoitti tulijalle kummalle puolelle porttia hänen olisi mentävä. Toinen jono, johon joutui 90% ihmisistä vietiin kaasukammioihin ja loput "pääsivät" työorjiksi. Toisaalta, jos työorja sairastui, hän tiesi heti joutuvansa kammioon. Frankl, joka tuli 1942 Auzschwitziin ei tiennyt kaasukammioiden käytöstä. Vasta toisen vangin mustan huumorin vitsi aukaisi Franklille hirvittävän totuuden.
1900- alun suurimmat psykologit, Freud ja Jung kaksi mainitakseni, olivat saksankieliseltä alueelta, joten tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää leirien sairaalla tavalla nerokas psykologinen silmä. Esim. kun uudet vangit tuotiin, he näkivät aina samat siisteissä vanginvaatteissa liikkuvat punaposkiset vangit. Tällöin uusi tulija saattoi helposti ajatella: Tämähän ei ole niin paha paikka. Frankl huomasi, että nälkä ja turvonneet jalat poistivat libidon ja taiteellisen elämän, mutta politiikasta ja uskonnosta keskusteltiin. Frankl pysyi elossa, koska hänen elämänsä tarkoitus oli nähdä vaimonsa uudestaan. No, näkikö hän vaimonsa?
Leirikokemuksen perusteella Frankl, entinen Freudin oppilas, ideoi uuden psykoterapeuttisen suunnan, logoterapian. Logos on kreikaksi tarkoitus. Logoterapia on tulevaisuus- ja ulospäinsuuntautunut terapiamuoto ja on tältä osin vastakkainen Freudin ja Jungin syvyyspsykologialle, joka on menneisyyteen ja itseen päin kääntynyt psykoterapeuttinen menetelmä. Tämä on mielestäni osittain oikea kanta, kuten on Freudinkin kanta. Menetelmien yhteiskäytöllä voisi päästä lähimmäksi totuutta.
Kirjan musertavin osuus oli se, kun vankeudesta selvinneet palasivat kotiin ja he huomasivat, ettei ketään kiinnosta eikä kukaan ymmärrä heitä. Franklin vaimo ja koko perhe kuolivat kaasukammioissa. Uskon, että tämän jälkeen Franklin elämän tarkoitus oli auttaa muita löytämään elämälleen tarkoituksen. Oikeastaan jo leirillä hän piti suurenmoisen puheen vankitovereilleen elämän tarkoituksesta, kun hän oli sairashuoneella lääkärinä. Frankl kylläkin käänsi kysymyksen eli älä kysy elämän tarkoitusta, vaan elämä antaa tarkoituksen, joka vaihtuu eri elämänvaiheissa, sinun on vain vastattava kysymykseen: mitä elämä haluaa minulta? Minulle mukavaa oli huomata, että Frankl siteerasi Nietzcheä ja Schopenhaueria. Seuraavat siteerquks4t quttoivqt Franklia jaksamaan. Kun tietää elämälleen miksi, kestää melkein mitä tahansa miten. Mikä ei tapa minua, vahvistaa minua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti