sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Aristoteles: Metafysiikka

Ihmiselämän yksi mehukkaimmista kysymyksistä on, että mitä on olemassa? Mistä tiedämme, että jotain on olemassa ja mitä tuo jotakin on? Aristoteles perustelee teoksen tarpeellisuuden niin, että metafysiikka eli olevaisen tutkiminen on sinänsä arvokasta ja kiinnostavaa. Filosofian tarkoitus perustuu metafysiikan ymmärtämiseen. Miksi? Jos emme tiedä, mitä on olemassa, niin kuinka voimme rakentaa kestävän eettisen järjestelmän. Kristillisen metafysiikan romahdettua 1800-luvun lopussa, kristillinen etiikka murtui seuraavaksi. Seurauksena oli totalitaaristen ideologioiden nousu ja täten miljoonien ihmisten kuolema. Tämän takia metafysiikka on tärkeää.

Aristoteles käy läpi aikaisempien filosofien väitteitä ja viimeisenä hän käy Platonin ideaopin kritiikkiin. Platonin mielestä on olemassa täydellinen muoto ja ihmisellä on tieto tuosta muodosta. Täten, kun näemme tuolin, tieto täydellisestä muodosta antaa ihmiselle varman tiedon, että tässä on tuoli. Siitä Platon johtaa, että eniten olemassa ja aidoimmin ovat olemassa ideat. Oikeastaan kappaleita ei ole, on vain kappaleiden idea. Aristoteles esitti päin vastoin. Hän esitti, että on olemassa objektiivinen maailma, jossa on kappaleita ja noita kappaleita voidaan tutkia tieteellisellä metodilla. Hän myös pohti, ovatko numerot olemassa. Voimme nähdä kolme omenaa, mutta erillistä "kolmea"  emme voi nähdä. Numerot ovat ideoita, joten ne eivät olemassa. Aristoteles oli Platonin oppilas  ja tämä oppilaan ja opettajan erimielisyys oli hedelmällinen filosofisen keskustelun yllyke. Aristoteleen ratkaistua  monia filosofisia kysymyksiä, laskeutui pitkä filosofinen hiljaisuus Eurooppaan. Keskiajalla muslimimaailman filosofi Avicenna kertoi lukeneensa Metafysiikan 40 kertaa ennen kuin hän ymmärsi mitään tästä vaikeasta teoksesta.

Minulle tässä kirjassa mielenkiintoisin kappale oli liikkumaton liikuttaja. Se on ensimmäinen ihmisjärjellä esitetty todiste Jumalan olemassaolosta. Todistus perustuu loppumattoman sarjan mahdottomuuteen ja siihen, että sille on oltava syy, että kappale siirtyy potentiaalisuudesta aktualisuuteen. Poikamiehelle seuraava esimerkki on valaiseva. Lavuaarissa olevilla tiskeillä on potentiaalisuus olla kuivauskaapissa. Nyt seuraavaksi tämä potentiaalisuus muuttuu aktuaalisuudeksi eli tiskit ovat kuivauskaapissa. Tällehän on oltava syy. Se syy olen minä. Tätä argumenttia voidaan jatkaa. Miksi minä olen olemassa? Koska vanhempani ovat olemassa ja minä olin heissä potentiaalisuutena. Nyt olen olemassa eli potentiaalisuus on aktualisoitu. Tätä sarjaa voidaan jatkaa aina Aatamiin ja Eevaan saakka. Kuten Tuomas Akvinolainen sanoisi: tätä liikkumatonta liikuttajaa kutsutaan Jumalaksi. Mitä muuta voimme sanoa Jumalasta? Hänen on oltava ääretön, jakamaton ja liikkumaton. Kappaleen Aristoteles päättää sanomalla, että on parempi, kun hallitsijoita on vain. Mieleeni tuli, että Aristoteles taisteli kreikkalaista panteismia, Zeuksineen ja Pallas Atheneineen, vastaan.

Tämä oli haastava kirja lukea, tämä kirjoitus oikeastaan kuvaa sen mitä ymmärsin. Tätä voi suositella hardcore filosofian ystäville. Jos tästä kirjasta haluaa lukea edes yhden kappaleen, niin suosittelen tutustumaan liikkumattoman liikuttajan sisältävään kappaleeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti