torstai 25. tammikuuta 2018

Rozanov: Yksinäinen

Vasili Vasiljevich Rozanov oli venäläinen uskonnollinen filosofi noin sata vuotta sitten. Hänen aforistisen tyylin ja kriittisen suhtautumisen kristinuskoon takia, häntä kutsuttiin Venäjän Nietzscheksi. Tämän hän kiisti ja nimesi Konstantin Leontjevin Nietzschen ilmentymäksi Venäjällä. Teos on ikään kuin syntynyt muistiinpanoina keskellä kirjailijan elämää. Tämä luo todella intiimin tunteen lukijan ja kirjailijan välille. Rozanov kiusoittelee lukijaa ja sanoo kirjoittavansa itseä varten, ei lukijaa varten. Minun mielessä se tuo tunteen siitä, että kirjailija puhuu täyttä totta. Rozanov on myös kirjannut, missä ajatus on tullut mieleen. Paikkoja ovat esim. vossikan kyydissä, kolikonkeräys harrastuksen parissa ja kirkossa.

Minun sieluuni koski eniten Rozanovin väite, että ateistit ovat myös aseksuaaleja. Tämä räjäytti mieleni, sillä olinhan itse väittänyt samaa kirjoituksessani Romanoveistahttp://herrakellari.blogspot.fi/2018/01/montefiore-romanovit.html. Väkevin sitaatti oli seuraava:" En ole vielä siinä määrin nilkki, että miettisin moraalia. Miljoona vuotta kului, ennen kuin sieluni päästettiin kulkemaan maailmaan; ja yhtäkkiä minä sanoisin sille: Armaani, älä unohda kulkea moraalisesti. Ei sanon sille: kulje armaani, kulje komeuteni, kulje kiltteyteni, kulje niin kuin itse tiedät. Ja illaksi palaat Jumalan luo. Onhan elämäni minun, nimenomaan minun eikä Sokrateen tai Spinozan." Tämä kuvaa Rozanovin paradoksaalista ajattelua. Nilkki on moraalinen tuomio ihmisestä, kuitenkin hän väittää ettei kulje moraalin mukaan. Toisaalta Sokrateskin lausui samanlaisen ristiriitaisuuden: "En tiedä mitään muuta kuin sen, etten tiedä mitään."

Rakastan Rozanovia ja seuraavia kirjoja, joita voisin suositella ovat Tippuneet lehdet ja Aikamme maailmanloppu.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti