Hesse: Lasihelmipeli

Mikä ihme on lasihelmipeli? Oikeastaan Hessen lyhyet viittaukset pitävät yllä tuota jönnitystä ja lopullista totuutta emme saa koskaan tietää. Lasihelmipeli on elämä...
Kirjassa kronikoidaan pelimestari Josef Knechtin elämästä. Knecht on saksaksi palvelija. Kastalia on tiukka hierarkkinen yhteisö provinsissa jossakin päin Eurooppa. Yhteisö saa rahansa valtiolta. He tutkivat kieliä, matematiikkaa ja musiikkia sekä tietenkin he pelaavat lasihelmipeliä.

Älylliseen elämään eivät sovi naiset. Sen takia Kastaliassa ei ole naisia. Tämä älyllisyyden ylikorostus kiusasi romaanissa. Kirjasta puuttui Waltarin kohtalokkaat naiset ja himot. Ainoan hurmion toi musiikki Kastalian palvelija Josefille. Josef pikku hiljaa nousee hierarkiassa ylemmälle ja vastuut kasvavat, eikä elämä ei maistu enää samalta. Hän keksii pakokeinon. Sattumalta hän ottaa saman roolin kuin edesmennyt musiikkimaisteri hänen omassa nuoruudessa.

Kirjan päättävät Kastalian palvelijan tekemät elämäkerrat toisissa historian kausilla. Knecht kirjoitti esikristillisestä ajasta, kristilliseltä keskiajalta  ja intialaiselta ajalta. Tässä on Hessen näkemys uskontojen hierarkiasta. Vaikka kirjaa pidetään mestariteoksena, en liittynyt hurraajiin. Hessen parhaiksi jäivät mielestäni Siddharta ja Arosusi. Kaikkia en tosin en ole vielä lukenut.

Hermann Hesse: Arosusi

Innostuin Hessestä ja päätin lukea heti perään toisen kirjan. Arosudessa pidin paljon ajatuksesta ihmisen psyykeen jakautuneisuudesta. Harri Haller on kuiva älykkö, jonka varjo on arosusi. Arosuteen pronisoidaan kaikki kielteiset piirteet itsestä. Harri on vaipumassa itsemurhaan, mutta nuori nainen pelastaa hänet. Germina alkaa opettaa Harrille tanssia, hyvän ruoan ja juoman nautintoja ja naisten kanssa ilotteluja.

Kirjan keskeinen kysymys on, kuinka muuttaa itseä? Vasta pakon edessä ihminen muuttuu ja hän tarvitsee opettajan. Koska oppilas ei voi olla opettajaansa suurempi, hänen on "tapettava" opettaja. Joka pelkää elämää, pelkää naisia. Elämä on nainen. Tunteakseen elämän, on tunnettava nainen. Hessen teokset sopivat nuorille, jotka eivät tunne itseään.

Hermann Hesse: Siddhartha

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli hämmentyneessä tilassa. Miten on mahdollista, että sivistyneet kristityt hyökkäsivät verenmaku suussaan toistensa kimppuun? Looginen johtopäätös tästä oli, että emme voi olla kristittyjä, siksi meidän täytyy löytää joku toinen uskomusjärjestelmä. Hermann Hesse sai lapsena vanhemmiltaan tietoja idän uskonnoista. Hänen vanhemmat olivat lähetystyössä Intiassa. Hesse esitteli Euroopalle Siddhartan kautta buddhalaisuuden.

Kirjassa näkyy Jungin arkkityyppisen ajattelun vaikutus. Siddhartan olennaisin kysymys on: kuka olen? Siddhartha on kuninkaan poika ja heidän uskonnossa rituaaleilla on tärkeä rooli. Oppineet eivät kuitenkaan tiedä mitään ja sekös turhauttaa Siddhartaa. Hän jättää isänsä ja äitinsä, ja lähtee kulkurimunkkien joukkoon. Kuten arvata saattaa, ei munkitkaan tarjoa valaistusta. Samaan aikaan Intiassa leviää Gautama Buddhan opetus. Mikään opetus ei riitä Siddhartalle...

Lyhyt kirjanen oli mukava lukea arkkityyppisen tarinan ja löysin vastakaikua omille pyrinnöille. Minäkään en tiedä, kuka olen. Olenko henkinen vai maallinen henkilö? Luulen olevani henkinen ihminen, joten minun pitäisi tutustua maalliseen elämään. Kunhan elämällä olisi joku merkitys. Materialismi on pinnallista, mutta siinä on sentään joku arvo. Hessen ajatus on molempien maailmojen tunteminen eli eräänlainen synteesi. Hesse siirtyi lempikirjaijoideni joukkoon.