keskiviikko 10. tammikuuta 2018

Montefiore: Romanovit

Venäjä on kaaoksessa, maalla ei ole johtajaa, kansa ryyppää ja tappaa toisiaan. En puhu 1990-luvun Venäjästä, vaan 1600- luvun alusta, jolloin tsaarina vaihtelivat Puskinin runoelmasta tuttu Boris Godunov ja kaksi vale-Dimitriä. Pajarit eli rikkaat aateliset pyytävät kostromalaista Mihailia Venäjän tsaariksi. Tästä alkoi 304- vuotias Romanovien valtakausi. Brittiläinen juutalainen Simon Sebag Montefiore on kirjoittanut yli 800-sivuisen sukukronikan, jossa veri lentää ja  rakastajat vaihtuvat useammin kuin paita. Montefiore käy kronologisessa järjestyksessä jokaisen tsaarin valtakauden, kirjaa merkittävät tapahtumat, ja kertoo kuka panee ja ketä.

Romanovien suvusta löytyy tiettyjä erityispiirteitä. Etenkin voimakas seksuaalisuuden ja uskonnollisuuden vaikutus hallitsijoiden psyykeeseen. Suomalaisten keskmääräiset yhdyntäkerrat per viikko ovat laskeneet samoin kuin uskonnolisuus. Voisiko tästä vetää syy-seuraussuhteen? Jos ihminen uskoo Jumalaan, hän rakastaa elämää ja haluaa enemmän elämää. Ateismi on kansan ruokaan levitettyä bromia, joka on armeijan tornihuhuista tuttu jarru.

Hallitsija toisensa jälkeen asettui uudistaja-taantumuksellinen akselille. Jyrkin ero oli Aleksanteri II ja Aleksanteri III välillä. Aleksanteri poisti maaorjuuden ja oli päättänyt antaa perustuslain, mutta hänen murhattiin 3 päivää ennen julistusta. Hänen poikansa Aleksanteri III, joka näki isänsä kuolevan, laittoi kaikki uudistukset jäihin. Tämä jako näkyy myös Venäjän kultakauden kirjailijoissa: Dostojevski oli enemmän slavofiili ja Turgenev zapadnik eli länsimielinen. Tolstoi taas asettuu koko kysymyksen yläpuolelle.

Kirjassa minusta oli häiritsevän paljon yksityiselämän tietoja. Lisäksi koko kirjan tarkoitus on hyökätä Putinia vastaan ja osoittaa Romanovien vallankadotuksen moraalisesti oikeutetuksi, koska tsaarit esittivät juutalaisvastaisia kommentteja.
Kieli on miellyttävää ja helposti luettua. Ilmankos, onhan kirjoittaja juutalainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti