Viiksillään jo epäilyttävä ja natsismiin liitetty Friedrich Nietzsche tahtoi valtaa. Onhan nimittäin selvää, että jos hän väittää ihmisen olevan pelkästään tahtoa valtaan niin onhan hän itsekin sitä. Toisaalta Aristoteles sanoi, että yksinäisyydessä ihmisestä tulee joko jumala tai hirviö. Yksin hän ei saanutkaan teostaan valmiiksi. Nietzschen kuoleman jälkeen sisko Elisabet ja ystävä Peter Gast kokosivat hajanaiset aforismit Nietzschen ehdottamien lukujen alle.
Tämän kirjan ydinkysymys on: miten elää nihilismin jälkeen? Nietzsche itse meni nihilismin läpi ja tuli tunnelin toisesta päästä ulos yli-ihmisenä. Nihilismi on näkemys, ettei millään ole mitään arvoa. Sattumoisin tämän elämän kieltävät uskonnot kristinusko ja buddhalaisuus ovat nihilistisiä uskontoja. Arvo ei ole tässä elämässä vaan tuonpuoleisessa. Nihilismi on aina tekopyhää. Jos millään ei ole mitään väliä, miksi et tapa itseäsi tai pieniä koululapsia? Jotkut ovat näin tehneet. Luojan kiitos, meillä ei ole tämän enempää nihilistejä.
Nietzsche oli optimisti, hän sanoi elämällä kyllä. Yllättävän paljon hän käyttää pessimismin tutkimiseen. Hän viittaa niin kreikkalaisiin kuin Tolstoihin ja Dostojevskiin. Pessimistiksi pääsi Nietzschen kirjoissa, jos tunnusti elämän olevan kärsimystä. Milliä hän haukkuu latteaälyiseksi ja Sokratesta moraalifanaatikoksi. Näitä moraalifilosofeja hän hyökkää vaatimuksella kaikkien arvojen uudelleenarvioimisella. Nietzsche diagnoosi on oikea, juuri pelkurit ovat määritelleet moraalin. Paluu Rooman valtakuntaan vaikuttaa kuitenkin pahimman sortin haihattelulta.
Minulle Noetzsche on mielenkiintoinen ongelma. Hän julistaa, profetoi vuoreltaan, mutta ei kutsu lukijaa keskusteluun. Miten hänen ajatuksia voisi kehittää? Ainakin hänen lausunto ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja haiskahtaa postmodernismin mädältä. Herramoraaliin tukeutuminen taas taas muuttaa tämän kirjan SS-upseerin tekokirjaksi. On myönnettävä, että hän haukkuu nationalisteja ja saksalaisia, joten natsisympatiat ovat kyllä kaukaa haettuja. Toinen arveluttava ajattelija Jung varasti ajatuksen Nietzschelta: kyky hyvään kasvaa ylöspäin samaan tahtiin kuin kyky pahuuteen juurtuu maahan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti