Utilitarismi on lyhyt tutkielma moraalista. Sattumoisin Immanuel Kantin Tapojen metafysiikan perustus on myös lyhyt eikä Aristoteleen Nikomakhoksen etiikka ole pituudella pilattu. Ilmeisesti moraalista puhuttaessa ihmiset nöyrtyvät lyhykäiseen esitykseen. Mill jatkaa Jeremy Benthamin työtä utilitarismin parissa. Utility on hyöty, joten termin voisi suomentaa hyödyllisyysopiksi. Utilitarismi on modernia epikuroslaisuutta. Etiikan mittarina käytetään tavoitetilaa:paljon nautintoa, vähän kärsimystä on hyvä asia ja vähän nautintoa, paljon kärsimystä on huono asia. Ensimmäinen vastaväite on minkäläinen nautinto. Mill aavistaa lukijan kriitiikin ja vasta nautintolla on laatueroja. Onhan henkinen nautinto korkeampiarvoista kuin pelkkä ruumiillinen nautinto. "On parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys."
Millin silmät olivat auki buddhalaiselle totuudelle. Elämä on kärsimystä. Onkin siis otettava tavoitteeksi vähentää kärsimystä. Jokainen ihminen löytää inhimillisen toiminnan alueen, jolla voi lievittää kärsimystä. Onnettomuuden syynä onkin itsekkyys ja vastuunpakoilu ihmiskunnan yhteisistä ongelmista. Osaltaan Jordan Peterson liittyy tähän opetukseen. Toisaalta Mill toteaa onnellisuuden olevan tärkeintä. 95 % ihmisistä ei ole onnellisia. He eivät edes pidä onnellisuutta tavoiteltavana. Mill toteaa myös, ettei utilitarismi ole ristiriidassa kristinuskon kanssa. Vapaa tahto on vain keksitty rangaistusten oikeuttamiseksi.
En haluaisi kokeilla asumista yhteiskunnassa, jossa rikollisia ei rangaista. Lisäksi hyötyjen ja haittojen laskenta vaikuttaa käytännölliselta kannalta mahdottomalta. Kenen kannalta lasketaan? Yksilön vai yhteiskunnan? Mill katsoo, että yhteiskunnan kannalta. Miksi minulta ei saa ottaa omaisuutta pois ja antaa kommunistisessa hengessä köyhille. Bertrand Russell Länsimaisen filosofian historiassa huomasi utilitarismin johtavan sosialismiin. Katson sen johtuvan siitä, ettei utilitaristeilla ole objektiivista eettistä järjestelmää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti