Freud: Arkipäivän psykopatologiaa, esseitä

Luin kokoelman Freudin tuotantoa. Arkipäivän psykopatologia oli vahvin osuus. Freud käsitteli lipsahduksia ja virheitä puheessa ja kirjoituksessa. Esimerkit olivat havainnollisisa, jopa vitsikkäitä. Lisäksi neuroosin synty selitettiin. Massapsykologia ja egoanalyysi oli heikko esitys. Lähinnä mieleni jäi kuinka LeBon selitti asian jo öerusteellisesti. Suru ja melankolia oli kiinnostava, kun muistelin Lars von Trierin Melankolian käsittelevän samaa aihetta. Nokkeluus ja sen suhde alitajuntaan oli analyyttiseltä osalta mielenkiintoista luettavaa, mutta synteettinen osio sai minut uneen, joten essee täytyi jättää kesken. Analyyttisessä osiossa oli mielenkiinoitisa esimerkkejä, miksi vitsi naurattaa.