Vuonna 1943 Euroopassa riehui maailmanpalo, joka hiljensi filosofian ja järjen äänen. Tälläisinä aikoina harva voi ajatella järkevästi. On kuitenkin eräitä poikkeuksia, ja yksi heistä oli suomalainen filosofi Eino
Kaila. Kailan teos Syvähenkinen elämä on yritys nousta Nietzschen asettaman ongelman ylitse. Kun Jumala on kuollut, tällöin ongelmaan nousee kaksi vastausvaihtoehtoa. Joko yli-ihmisyys tai nihilismi. Vai pystyykö Kaila esittämään kolmannen vaihtoehdon?
Kesällä 1942 Yleisradio tilasi Kailalta elämänkatsomuksellisen, mutta kansantajuisen kuunnelman. Teoksen kirjamuotoon lisättiin vielä perusteellisempi osio kiinnostuneille lukijoille. Molemmat osiot ovat kirjoitettu Platonin käyttämässä dialogimuodossa. Dialogeissa toinen henkilö on tieteellisen maailmankatsomuksen puolustaja ja toinen taas on taiteilja eli mystillisen näkemyksen kannalla. Rohkenen röyhkeänä nuorukaisena väittää, että hahmojen vastakkaisuus kuvaa Kailan sisäistä kamppailua uskon ja tieteen välillä.
Mitä on syvähenkisyys? Kailan mukaan syvähenkisen elämän ominaisuuksia ovat syvyys, aitous ja monikerroksisuus. Paras esimerkki syvähenkisyydestä on klassillinen musiikki. Mozart-sonaatit, Bachin fuuga ja Sibeliuksen Andante festivo puhuvat merkityksen kieltä ihmiselle. Kaila siis toistaa Nietzschen vastauksen: taiteen kautta ihminen voi saada sielun kuolemattomuuden. Toisen dialogin kaksikko oli samaa mieltä yhdestä pääasiasta. Elämässä pääasia on syvähenkinen miehuus. Miehuus tässä tarkoittaa uhrimieltä ja rohkeutta Vänrikki Stoolin tarinoitten sankareitten innoittaman tavan mukaan. Jotkut voisivat kysyä, entäs naiset? Mikä on heidän elämänsä pääasia? Heidän elämällä on itseisarvo sinänsä, mutta miesten pitää perustella oma olemassaolonsa.
Kirja sopii kaikille lukijoille, kieli on lennokasta eikä siinä ole hienostelevia termejä. Ilmankos kirja on Suomen myydyimpiä elämänkatsomuksellisia kirjoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti