Toivo Pekkanen: Lapsuuteni

Järkyttävä tilitysteos, joka ylitti jopa suuren Leo Tolstoin Lapsuus teoksen tason. Todella tasapainoinen kirja, itkin ensimmäisellä sivulla, keskivälissä ja viimeisellä sivulla. Isän työkyvyttömyýs ajoi Pekkasen perheen ahtaalle. Hän ajautui loppujen lopuksi kunnalliskotiin. Yksinäinen ja arka poika saa lukijan sympatian. Häntä kiusataan köyhyyden takia ja punakaartiin lähtö jäi kiinni äidin kiellosta. Kansalaissodan jälkeen hän sai jatkaa kaupungin töissä. Sodan vaikutuksia kuvattiin mielenkiintoisesti, kuinka venäläiset sotilaat heilastelivat suomalaisten tyttöjen kanssa ja sen aiheuttama katkeruus suomalaisissa miehissä.

Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit

Tämä teos antaa hyvän yleiskuvauksen antiikin kreikkalaisesta filosofiasta. Diogenes kertoilee kaskuja filosifien elämästä ja lyhyitä koosteita heidän opeistaan. Hauska teos, eniten nauratti kyynikko Diogeneen koiratemppu. Sokrates jäi aika pienelle huomiolle verrattuna Platoniin, Epikurokseen ja muihin.

Freud: Arkipäivän psykopatologiaa, esseitä

Luin kokoelman Freudin tuotantoa. Arkipäivän psykopatologia oli vahvin osuus. Freud käsitteli lipsahduksia ja virheitä puheessa ja kirjoituksessa. Esimerkit olivat havainnollisisa, jopa vitsikkäitä. Lisäksi neuroosin synty selitettiin. Massapsykologia ja egoanalyysi oli heikko esitys. Lähinnä mieleni jäi kuinka LeBon selitti asian jo öerusteellisesti. Suru ja melankolia oli kiinnostava, kun muistelin Lars von Trierin Melankolian käsittelevän samaa aihetta. Nokkeluus ja sen suhde alitajuntaan oli analyyttiseltä osalta mielenkiintoista luettavaa, mutta synteettinen osio sai minut uneen, joten essee täytyi jättää kesken. Analyyttisessä osiossa oli mielenkiinoitisa esimerkkejä, miksi vitsi naurattaa.

Waltari: Turms, kuolematon

Itsensä tuntemalla saavuttaa kuolemattomuuden. Tämä oli etruskien usko. Etruskit oli kansa nykyisen Italian alueella. Rooman valtakunta valloitti 12 etruskikaupunkia ja alisti ne. Etruskit osasivat tehdä raudasta työkaluja ja palvelivat jumalia ahkerasti.
Kirjassa on samat henkilöhahmot kuin Sinuhessa. Kuitenkin nyt Mikon eli tämän kirjan Sinuhe ei ole kirjan sankari. Sankarina on mystikko tyhjäntoimittaja, joka onkin lukumo eli pyhä etruski. Neferneferneferinä on Arsinoe, joka on klassinen golddiggeri.

Turmsissa ei ole sankarin ainesta. Ainoa mikä häntä pidättelee postiviisesn puolella on, että hän tutkii itseään. Hän onkin jumala. Jos ihminen ei ole jumala, hänessä ei ole juuri ihailtavaa. Identiteetin pohtiminen on myös kirjan vahvoja puolia. Onko Turms kreikkalainen vai etruski. Identiteetti vaihtuu kauoungin mukaan. Hän ei ole kuitenkaan koskaan kotonaan. Waltari ei ole huumoriveikkoja, mutta kyllä naurahdin kun Mikon, Dorieus ja Turms litkivät viiniä. Aika moneen kertaan.

Vahtola: Suomen historia

Suomen historia on siitä erikoinen nykyajan kirja, että kirjoittaja oletta suomen kansan olemassaolon olevan hyvä asia. Vahtola on patrioottinen liberaali. Hän käy Suomen elinkeinon, politiikan, kulttuurin ja uskonnon kehitysvaiheet kivikaudelta 2000-luvulle. Mistä tulee Suomi? Kuten yleensä, naapurikansa antoi nimen kansalle. Se tulee suopha sanasta, joka tarkoittaa murretta.

Jääkauden vaikutusta Suomen kehitykseen ei voi väheksyä. Keskiajan lämpökaudet myös edistivät elintason nousua. Lämpimämmän ilmaston perässä tuli baltteja, saksalaisia ja ruotsalaisia. Erityisesti saksalaiset perustivat monia Suomen kaupungeista. Suomalaisia ahdistivat venäläiset, joten he pyysivät apua paavilta ja Ruotsin kuninkaalta. Vastapalveluksia ei tullut. Tässäkö on suomalaisen opportunismin alkuaskeleet? Uskonpuhdistus sai Kustaa Vaasan varastamaan katoliselta kirkolta.

Syntyvyys on ollut Suomessa 5-6 lasta per nainen. 1900-luvulla syntyvyys romahti alle uusiutumisrajan. Suomen kansa kuolee hiljaa pois. Ensimmäiset naispapit vihittiin 1988 ja kirkkoon kuuluu yhä vähemmän ihmisiä. Syy ja seuraus ovat olemassa, mutta niitä ei sovi esittää 2000-luvun liberaalissa yhteiskunnassa.

Hesse: Lasihelmipeli

Mikä ihme on lasihelmipeli? Oikeastaan Hessen lyhyet viittaukset pitävät yllä tuota jönnitystä ja lopullista totuutta emme saa koskaan tietää. Lasihelmipeli on elämä...
Kirjassa kronikoidaan pelimestari Josef Knechtin elämästä. Knecht on saksaksi palvelija. Kastalia on tiukka hierarkkinen yhteisö provinsissa jossakin päin Eurooppa. Yhteisö saa rahansa valtiolta. He tutkivat kieliä, matematiikkaa ja musiikkia sekä tietenkin he pelaavat lasihelmipeliä.

Älylliseen elämään eivät sovi naiset. Sen takia Kastaliassa ei ole naisia. Tämä älyllisyyden ylikorostus kiusasi romaanissa. Kirjasta puuttui Waltarin kohtalokkaat naiset ja himot. Ainoan hurmion toi musiikki Kastalian palvelija Josefille. Josef pikku hiljaa nousee hierarkiassa ylemmälle ja vastuut kasvavat, eikä elämä ei maistu enää samalta. Hän keksii pakokeinon. Sattumalta hän ottaa saman roolin kuin edesmennyt musiikkimaisteri hänen omassa nuoruudessa.

Kirjan päättävät Kastalian palvelijan tekemät elämäkerrat toisissa historian kausilla. Knecht kirjoitti esikristillisestä ajasta, kristilliseltä keskiajalta  ja intialaiselta ajalta. Tässä on Hessen näkemys uskontojen hierarkiasta. Vaikka kirjaa pidetään mestariteoksena, en liittynyt hurraajiin. Hessen parhaiksi jäivät mielestäni Siddharta ja Arosusi. Kaikkia en tosin en ole vielä lukenut.

Locke: Tutkielma hallitusvallasta

John Locke oli englantilainen empiristifilosofi. Valistuksen suurin kynttilä Voltaire valaisi jälkipolville juuri Locken suuruuden. Kuitenkin jopa skandaaliomaisesti hänen epistemologian perusteosta An Essay Concerning Human Understanding ei ole tähän maailmanaikaan vielä suomennettu. Luojan kiitos, hänen valtio-opillinen teos Tutkielma hallitusvallasta on saatu suomen kielelle.

Locke oli, mainion veikon Bertrand Russellin mukaan, pakonomaisesti kiinnostunut omistamisesta. Tämä arvio on ehkä turhan jyrkästi sanottu. Uskonnolliset näkemykset johtivat Locken suosimaan omistamista. Jumala oli luonut ihmisen kuvakseen ja maallinen elämä tuli käyttää Herran palveluun. Kun palvelee Jumalaa maan päällä, tällöin välttämättä myös palvelee ihmisiä, jolloin saa yleensä ylijäämärahaa. Siis sanalla sanoen kertyy omaisuutta. Kun ihmisellä on omaisuutta, hän haluaa suojata sen. Miksi muuten kerätä omaisuutta? Ilman valtiota on olemassa vain luonnollinen oikeus. Luonnollisen oikeuden alla jokainen ihminen on poliisi, syyttäjä ja teloittaja omassa asiassaan. Ajatuksen luonnollisesta oikeudesta Locke sai Tuomas Akvinolaiselta. Ihmisellä on jokin olemus, jota hän noudattaa. Toisten vahingoittaminen, murhaaminen on siis luonnollista oikeutta vastaan. Maata, jota yli yllinkyllin sai vallata itselleen siinä määrin kuin siihen pystyi tekemään työtä. Omaisuujensuojan heikkous ja omavaltaisuus pakottivat ihmiset allekirjoittamaan yhteiskuntasopimuksen. Valtiolle luovutettiin väkivallan valta. Valtiot ovat suhteessa toisiinsa luonnollisessa oikeudessa.

Locke argumentoi Hobbesia vastaan ja monarkin isänvalta ajatusta vastaan. Hobbes katsoi, että monarkilla on absoluuttinen oikeus ottaa omaisuus pois kansalaiselta. Locke taas taas katsoi, että monarkilla ja kuin myös muilla virkamiehillä oli valta vain siinä suhteessa, joka edellytti beidän virkatehtäviensä suorittamisen. Kenraali voi lähettää sotilaan varmaan kuolemaa, mutta hän ei saa varastaa sotilaan omaisuutta. Siihen hänellä ei ole valtaa. Monarkismin synty oli helppo ajoittaa jo perheiden muodstumiseen. Perhettä hallitsevat isä js äiti, joten on luonnolista kansan olevan lapsia ja kuninkaan isä. Mielenkiintoista, että Dostojevski puhui saman tapaan tsaarista ja kansasta, mutta Dostojevski eli 200 vuotta Locken jälkeen. Tämä on yksi esimerkki Venäjän jälkeenjääneisyydestä.

Locke kirjoitti teoksen oikeuttaakseen ns mainion vallankumouksen. Erityisesti Yhdysvaltojen perustajaisät olivat Locken ihailijoita.

Waltari: Nuori Johannes

Vasta Mika Waltarin kuoleman jälkeen julkaistu kirja on ensimmäinen osa Johannes Angelokseen tarinaan, tuon joka kaatui Konstantinopolissa purppurasaappaat jalassa. Kaikki Waltarin kirjat ratkaisevat kysymystä Jumalan ja ihmisen välisestä suhteesta. Sankari on häikäilemätön opportunisti-älykkö, joka pohtii elämän tarkoitusta. Tässä kirjassa juonta eteenpäin vie Baselin kirkolliskokouksen  ja Ferraran sekä Firenzen unionineuvotteluiden kuvaukset. Waltarimaiseen tyyliin sankariamme kiusaavat kohtalokkaat naiset. Ghita on vanha narri, joka jakaa Johanneksen yksinäisyyden. Beatrice on isänsä raiskaama itsekeskeinen tyttö. Suhteesssa kumpaakin on sankarilla kiehtova jännite.

Loppuosa ei vaikuta mielenkiintoiselta, mutta Muhammedin nousu valtaistuimelle ja hänen psykopaattinen kyvykkyys valehdella päin naamaa pelastivat loppuosan tylsyydeltä. Siihen saattoi vaikuttaa myös se, että päitä alkoi tippua raa´assa taistelussa muhamettilaisten ja kristittyjen välillä. Mieleeni painui Johanneksen tokaisu, että yksinäisyys on vapauden seuraus eivätkä ruumin ilot riitä, mutta ilman niitä on mahdoton elää. Totisesti, hyvät kirjat tyydyttävät enemmän kuin viinistä huurtuneet illanvietot. 

John Struart Mill: Utilitarismi

Utilitarismi on lyhyt tutkielma moraalista. Sattumoisin Immanuel Kantin Tapojen metafysiikan perustus on myös lyhyt eikä Aristoteleen Nikomakhoksen etiikka ole pituudella pilattu. Ilmeisesti moraalista puhuttaessa ihmiset nöyrtyvät lyhykäiseen esitykseen. Mill jatkaa Jeremy Benthamin työtä utilitarismin parissa. Utility on hyöty, joten termin voisi suomentaa hyödyllisyysopiksi. Utilitarismi on modernia epikuroslaisuutta. Etiikan mittarina käytetään tavoitetilaa:paljon nautintoa, vähän kärsimystä on hyvä asia ja vähän nautintoa, paljon kärsimystä on huono asia. Ensimmäinen vastaväite on minkäläinen nautinto. Mill aavistaa lukijan kriitiikin ja vasta nautintolla on laatueroja. Onhan henkinen nautinto korkeampiarvoista kuin pelkkä ruumiillinen nautinto. "On parempi olla tyytymätön Sokrates kuin tyytyväinen typerys."

Millin silmät olivat auki buddhalaiselle totuudelle. Elämä on kärsimystä. Onkin siis otettava tavoitteeksi vähentää kärsimystä. Jokainen ihminen löytää inhimillisen toiminnan alueen, jolla voi lievittää kärsimystä. Onnettomuuden syynä onkin itsekkyys ja vastuunpakoilu ihmiskunnan yhteisistä ongelmista. Osaltaan Jordan Peterson liittyy tähän opetukseen. Toisaalta Mill toteaa onnellisuuden  olevan tärkeintä. 95  % ihmisistä ei ole onnellisia. He eivät edes pidä onnellisuutta tavoiteltavana. Mill toteaa myös, ettei utilitarismi ole ristiriidassa kristinuskon  kanssa. Vapaa tahto on vain keksitty rangaistusten oikeuttamiseksi.

En haluaisi kokeilla asumista yhteiskunnassa, jossa rikollisia ei rangaista. Lisäksi hyötyjen ja haittojen laskenta vaikuttaa käytännölliselta kannalta mahdottomalta. Kenen kannalta lasketaan? Yksilön vai yhteiskunnan? Mill katsoo, että yhteiskunnan kannalta. Miksi minulta ei saa ottaa omaisuutta pois ja antaa kommunistisessa hengessä köyhille. Bertrand Russell Länsimaisen filosofian historiassa huomasi utilitarismin johtavan sosialismiin. Katson sen johtuvan siitä, ettei utilitaristeilla ole objektiivista eettistä järjestelmää.

Weber:Maailmanuskonnot ja moderni länsimäinen rationaalisuus

Weber on tunnettu protestanttisen työetiikan ja kapitalismin synnyn selittäjänä. Tässä esseenkokoelmassa Weber pohtii perusteita Morrisonin kuolemattomille sanoille. West is the best! Ihminen on järkevä eläin, joten hän kykenee rationalisoimaan ympärillä olevaa maailmaa. Nouseekin kysymys, mitä rationalisoidaan? Weber vertailee kungfutselaisuutta, intialaisia ja kristinuskoa. Näillä uskonnoilla on erilainen käsitys sielun pelastusopista. Kungfutselaiset ovat maallisia rationalisteja, mutta evankeliset kristityt ovat Jumalan tahtoa maan päällä toteuttavia sieluja. Kungfutselaiset vain sopeutuvat tähän maailmaan, intialaiset ovat mystikkoja ja taikuuden lumoamia. Evankelisten kristittyjen esim. kveekarien suhtautuminen ihmeisiin, maagisuuteen ja rituaaleihin on kielteistä. Jumala on luonut luonnonlait, joten näitä lakeja rikkovat ihmeet ovat kirjaimellisesti Jumalan vastaisia ilmiöitä.

Miksi länsimaissa kapitalismi toimii? Syynä on luottamus, ja ei en viittaa suomalais-neuvostoliittolaiseen elokuvaan. Länsimaissa luottamus ulottuu perhesiteiden yli myös tuntemattomiin. Kiinalaiset luottavat vain oman perheen jäseniin talousasioissa. Rationalisointi luo olemassa olevan maailman ymmärrettävämmäksi, näin ollen helpottaen ihmisen toimintamahdollisuuksia. Se luo kannustimen toimia tässä maailmassa eikä pelkästään odottaa tulevaa tuonpuoleista elämää.

Nietzsche:Tahto Valtaan

Viiksillään jo epäilyttävä ja natsismiin liitetty Friedrich Nietzsche tahtoi valtaa. Onhan nimittäin selvää, että jos hän väittää ihmisen olevan pelkästään tahtoa valtaan niin onhan hän itsekin sitä. Toisaalta Aristoteles sanoi, että yksinäisyydessä ihmisestä tulee joko jumala tai hirviö. Yksin hän ei saanutkaan teostaan valmiiksi. Nietzschen kuoleman jälkeen sisko Elisabet ja ystävä Peter Gast kokosivat hajanaiset aforismit Nietzschen ehdottamien lukujen alle.

Tämän kirjan ydinkysymys on: miten elää nihilismin jälkeen? Nietzsche itse meni nihilismin läpi ja tuli tunnelin toisesta päästä ulos yli-ihmisenä. Nihilismi on näkemys, ettei millään ole mitään arvoa. Sattumoisin tämän elämän kieltävät uskonnot kristinusko ja buddhalaisuus ovat nihilistisiä uskontoja. Arvo ei ole tässä elämässä vaan tuonpuoleisessa. Nihilismi on aina tekopyhää. Jos millään ei ole mitään väliä, miksi et tapa itseäsi tai pieniä koululapsia? Jotkut ovat näin tehneet. Luojan kiitos, meillä ei ole tämän enempää nihilistejä.

Nietzsche oli optimisti, hän sanoi elämällä kyllä. Yllättävän paljon hän käyttää pessimismin tutkimiseen. Hän viittaa niin kreikkalaisiin kuin Tolstoihin ja Dostojevskiin. Pessimistiksi pääsi Nietzschen kirjoissa, jos tunnusti elämän olevan kärsimystä. Milliä hän haukkuu latteaälyiseksi ja Sokratesta moraalifanaatikoksi. Näitä moraalifilosofeja hän hyökkää vaatimuksella  kaikkien arvojen uudelleenarvioimisella. Nietzsche diagnoosi on oikea, juuri pelkurit ovat määritelleet moraalin. Paluu Rooman valtakuntaan vaikuttaa kuitenkin pahimman sortin haihattelulta.

Minulle Noetzsche on mielenkiintoinen ongelma. Hän julistaa, profetoi vuoreltaan, mutta ei kutsu lukijaa keskusteluun. Miten hänen ajatuksia voisi kehittää? Ainakin hänen lausunto ei ole tosiasioita, on vain tulkintoja haiskahtaa postmodernismin mädältä. Herramoraaliin tukeutuminen taas taas muuttaa tämän kirjan SS-upseerin tekokirjaksi. On myönnettävä, että hän haukkuu nationalisteja ja saksalaisia, joten natsisympatiat ovat kyllä kaukaa haettuja. Toinen arveluttava ajattelija Jung varasti ajatuksen Nietzschelta: kyky hyvään kasvaa ylöspäin samaan tahtiin kuin kyky pahuuteen juurtuu maahan.

Nietzsche: Tragedian synty musiikin hengestä

Preussissa syntynyt kreikkalainen Friedrich Nietzsche kirjoitti tämän kirjan väitöskirjakseen. Kuinka monen väitöskirjaa ihmiset lukevat 150 vuotta myöhemmin? Todellinen poikkeusyksilö ja voisiko sanoa jopa yli-ihminen. Tragedia syntyi Apollonin ja Dionysos jumalien taistelussa. Satyyrien kuoro loi epärealismistisen tilanteen, jolloin näyttelijät vaikuttivat aidoimmilta. Katsoja sai esityksestä enemmän irti kuin naturalismin myrkyttämistä 1800-luvun lopun saksalaisromaaneista.

Kreikkalainen pessimismi ja kylmä järkevyys innoittivat vielä tässä vaiheessa Schopenhauerin vaikutuksen alaisena olevaa Nietzscheä. Hän puhuu Wagnerille, että musiikki on tahdon kieli. Hän kohdistaa kanuunat kohti optimistis-teoreettista Sokratesta, joka on aikamme esikuva. Hän luuli, että ihminen voi oppia totuuden ja väärintekijät tekevät väärin, koska he eivät tiedä totuutta. Nietzsche viittaa Kantiin, tämähän on mahdotonta. Nietzsche ennustaa, että Wotan lentelee Saksankansan yllä ja tulee vapauttamaan Dionysos voimat vapaaksi. Oliko tämä ensimmäinen ennustus Hitlerin tulosta?

Mika Waltari: Ihmiskunnan viholliset

Waltarin viimeinen alkaa arkkityyppisen sankarin tarinalla. Äiti kuolee synnytyksessä, isä ei huolehdi pojasta ja 15-vuotiaana hän vangitsee leijonan, palaa kaupunkiin sankarina. Tämä kahdessakymmenessä sivussa on melkoinen ilotulitus. Waltarin kynä maalailee todella komeita maalauksia, veri lentää ja suolet roiskuu. Minä kertoja tuo sanakrin lähelle lukijaa. Minutus on häikäilemätön, mutta sisäänpäinkääntynyt. Ilmankos pidän Waltarista ja Päätalosta.

Waltari kirjoittaa omasta ongelmastaan. Uskonko Häneen? Kiintoisaa oli huomata, kuinka filosofit Seneca ja Tyanan Apollonius kuvattiin tekopyhinä roistoina. Waltari itse opiskeli filosofiaa. Tästä päättelen, että hän kantoi kaunaa filosofialle, joka houkutteli hänet pois Jumalan luota. Kun oppii jotakin, se on mahdoton poisoppia. Hauskoja hahmoja olivat myös Nero ja Tigellinus. Väärinymmärretty taiteilijakeisari ja hänen verihurttansa. Nero viimeiset sanat olivat paljonpuhuvia. Minkä taiteilijan maailma minussa menettikään!

Todella hyvän taustatutkimuksen teki Waltari ja vaikka lukunopeus oli hitaahko niin odotin aina, koska pääsen lukemaan töistä lähtiessäni. Ennen arvostin Johannes Angelosta enemmän, mutta tämä taisi nousta lempiwaltariksi.

Gustave Le Bon: Joukkosielu

Freudin aikalainen Le Bon oli melkoinen kyynikko. Siis suorastaan minun sukulaissielu. Hän tutki kansojen ja joukkojen psykologiaa. Jokaisella kansalla on sielu, joka ilmenee kansan historiassa, instituutioissa ja tavoissa. Hän huomauttaa jo tuolloin olleesta latinalalaisten kansojen talousongelmista. Kuohuttavinta oli hänen huomio eri rotujen hierarkiasta. Alkuperäiskansat, alhaiset(neekerit), keskinverrot(kiinalaiset, arabit) ja ylhäiset (valkoiset, intialaiset). Rotujen sisällä on samanlainen hierarkia. Eri rotujen erot syntyvät yläluokan eroista. Eli tavallinen valkoinen ja tavallinen neekeri ovat samanlaisia,  mutta yläluokan uutta luovat yksilöt tekevät erot eri rotujen suorituskyvyssä.

Hiukan kevyempää oli hänen huomionsa joukkojen psykologiasta. Joukko ei kaipaa logiikkaa tai todisteita. Joukko toimii tunteilla. Huomiot tehtiin ennen totalitarismin nousua. Voisiko demokratian toimintaa parantaa vähentämällä äänestäjien määrää? Voi voi, ryhmä on ryhmä, vaikka voissa paistais.

Carl Rogers: On Becoming a Person

Asiakaslähtöisen terapian kehittäjä Carl Rogers keräsi kokoon tärkeimmät esseensä tähän kirjaan. Minua kiinnosti eniten esseet siitä, kuinka tullaan itseksi. Rogersin katsoi, että terapian pitäisi vastata sellaisten ihmisten tarpeisiin, jotka haluavat muuttua ja kehittyä ihmisinä. Ei siis pelkästään auttaa mielenterveysongelmaisia vaan myös perusterveitä. Rogersin metodi on hyväksyntä. Kun terapeutti hyväksyy asiakkaan, myös ennen pitkää asiakas hyväksyy itsentä ja sitten hyväksyy muut ihmiset. No entä, jos Hitler olisi käynyt terapeutilla? Tietenkin Hitler ei olisi ollut se Hitler, jonka teot tunnemme ruumiskasoina.

Rogers kuvaa, kuinka kaikki kasvua tukevat ihmissuhteet muistuttavat terapeutti-asiakas suhdetta. Hän muistuttaa myös kuuntelemisen tärkeydestä. Hän loi säännön. Ennen kuin saan puhua, minun on toistettava toisen ihmisen sanoma, ja hänen on hyväksyttävä referaattini ennen kuin saan sanoa oman ajatukseni. Tämä estää toistensa ohi puhumisen. Minusta tämä sääntö on nerokas ja hyväksynnän ajatus kutkuttaa mieltäni. Olen liian tuomitseva. Kirja toi elämääni uusia tapoja olla ja auttoi osaltaan minua tulemasta itsekseni.

Mark Twain: Tom Sawyerin seikkailut

Koulupoikalukemiston klassikko jaksaa viihdyttää vanhaakin setää. Tom Sawyer on melkoinen veijari. Pitää täti Pollya pilkkanaan, keppostelee, löytää aarteen ja pelastaa tytön. Hänen vastapainona on Huck Finn, sivistymätön katupoika. Sid, tädin poika, on taas klassinen rotta, joka lavertelee äidille. Mielenkiintoisia hahmoja, huikeita naisten hysterian kuvauksia ja ironisia elämänviisauksia. Mielestäni Tom on hyvä esimerkki pojille ja varmaan sen takia tätä kirjaa on luettu yli 100 vuotta. 

Eräs Ylen toimittaja vertasi Huonemiehen pojan Kalle Päätalo Tom Sawyeriin. Parempi olisi verrata Huck Finniin. Tom on koko kylän sankari, mutta Huckia vierastetaan, aivan kuten  Kallea. Kieli on yksinkertaista ja tarinassa ei ole turhia henkilöitä. Kirjan lyhkäisyys antaa tekosyyn sille, ettei, länsimaiselle kirjallisuudelle tyypilliseen tapaan, päästä syvälle henkilöiden pään sisään. Pidin kirjasta niin paljon, että jätin päivällisen välistä rientäesäni iltamenoihin.

Aristoteles: Tulkinnasta, Kategoriat, 1. Analytiikka ja 2. Analytiikka

Päätellen lempikirjailijoistani (Dostojevski, Päätalo) ja -ajattelijoistani(Nietzsche, Jung), olen irrationaalinen. En siis ole kovin looginen. Päätinkin oppia loogista ajattelukykyä. Alan kovimpia jermuja on Aristoteles. Eräänä päivänä, hän tuli kotiin ja sanoi vaimolle:" Keksinpä tänään logiikan". Kyllä tunnen itseni luuseriksi. No, hän aluksi luo kategoriat eli luokittelujärjestelmät. Jotkut asiat yhtä ja toiset toista. Täytyy siis miettiä, mikä on erottava periaate. Syllogismi on deduktiivinen prosessi. Klassikkoesimerkki päättelystä. Sokrates on ihminen. Ihminen on kuolevainen. Sokrates on kuolevainen.

Analyytikoissa käydään läpi logiikan perusteet. Jos A kuuluu B ja B kuuluu C, tällöin A kuuluu C. Tässä perustapaus. Negaatio, mahdollinen mutkistavat hieman tilannetta. Samoin universaaalisuus ja partikulaarisuus. Kaikki syllogismit lähtevät premisseistä eli lähtöoletuksista. Mitä vähemmän ja mitä varmemmat premissit, sitä lujempi syllogismi. Loppuosa enteilee jo retoriikan opetusta. Huomio kiinnittyy siihen, miten voittaa argumentti. Opin todella itsestäni enemmän kuin logiikasta. Loogisuus ei ole vahva pirtani. Toisaalta lukukokemus oli erittäin haastava ja tunsin kiinnittyväni länsimäisen sivilisaation ytimeen. Ainakin Aristotelesta pystyy lukemaan toisin kuin Hegeliä.

Peterson: 12 Rules for life

Youtube-sensaatio psykologian professori Jordan B Peterson on kirjoittanut ohjekirjan erityisesti nuorille miehille. Jokaisessa kappaleesssa Peterson kertoo säännön tieteellisen, psykologisen, filosofisen ja henkilökohtaisen näkökulman. Oleta, että keskustelukumppanisi tietää jotain, mitä sinä et tiedä on sääntö, jota itsekin olen alkanut käyttää. Kirjoitustyyli on jutusteleva, johon sadat tuhannet ovat ihastuneet Youtubessa.

Seuraavassa olen koonnut kaikista iskevimpiä mietelmiä. Merkitys on tärkeämpää kuin onnellisuus. Vain tavoitteita kohti tavoittelu tuottaa positiivisiä tunteita. Huomaa, ettei saavutus ole pääasia vaan liikkuminen kohti tavoitetta. Hummereilla on samanlainen neurologinen rakenne masennuksen syntymisessä. Se on sosiaalisen hierarkian mittari. Luuserit saavat serotoniinivajeen ja muuttuvat huonoryhtisiksi. Pelon voittaa kohtaamalla se vapaaehtoisesti. Älä valehtele, muuten sinä päädyt Gulagiin. Ota kärsimyksen taakka ja kanna se kunnialla. Aloita siivoamalla huoneesi ja tee huoneestasi kaunis.

Mietelmät olen kuullut moneen kertaan hänen luennoiltaan ja kirjan promootiokiertueelta. Peterson lainaa usein Nietzscheä, Dostojevskia ja Jungia. Olen syventynyt näihin suuriin ajattelijoihin juuri Petersonin pitämän kirjalistan takia. Hän on suuri opettaja, mutta onko hän suuri ajattelija. En pidä häntä omalaatuisena ajattelijana, täten ei olekaan yllättävää, että hän noussut aikamme ensimmäisen rivin julkiseksi älyköksi. Kirjan luin nopeasti ja innolla. Hänen ensiteos Maps of Meaning vaikuttaa vielä liian jykevältä, mutta odotan innolla uutta tuotantoa.

Stendhal: Punainen ja musta

Mikä on oikea määrä kunnianhimoa? Mitkä ovat oikeat tunteeni? Näitä kysymyksiä käsitteli Stendhal, joka eli 1800-luvun vaihteessa Ranskassa. Hänellä oli elinaikanaan vain muutamia satoja lukijoita, mutta jälkeen päin hänen magnum opus ymmärrettiin psykologisen romaanin edelläkävijäksi. Kirjan sankari on köyhistä lähtökohdista ponnistava ujo nuori mies Julien Sorel. Pappi opettaa hänelle raamattua ja pian Julien osaa raamatun latinaksi ulkoa. Hän pääsekin pormestarin kotiopettajaksi. Tästä tyttöjen huomiota jo nauttineen nuorukaisen tutustuminen kohtalokkaisiin naisiin alkaa.

Pidin kirjasta kovin. Päähenkilöiden tunne-elämä heitteli voimakkasti ja en aina ollut varma, mitä he oikeasti tuntevat. Siinäpä on kirjan röyhkein kysymys. Tietääkö ihminen,  mitä hän oikeasti tuntee? Milloin sankarit pelasivat peliä ja milloin eivät? Julien epäluuloisuus muita kohtaan antaa ymmärtää, että hän itseään kohtaan epäluuloinen. Hän ei totisesti tiedä omia tunteitaan. Nuoruuden nöyryytykset tuotti katkeran mielen ja hän halveksi parempiosaisia. Tietenki hän halusi itse tulla parempiosaiseksi. Olisiko tässä kytkös itseinhoon? Jos inhoan pankkiireja ja tulen pankkiiriksi, on se osoitus itseinhon projisoinnista toisiin.

Lopun juoniratkaisu oli erinomainen ja naishenkilöt loivat toistensa suhteen jänniitteen. Jungilaisttain voisi sanoa heidän olleen Julien animoita. Mitä sitten on punainen ja musta? Musta on papin kaavun väri. Olisiko punainen rakkauden väri? Hämmästyin, kun Julien päätti lähteä rahan takia papiksi. Selitys oli se, että seurakuntalaiset maksoivat papin palveluksista runsaskätiseksi. Lisäksi kirkkoherralla oli laillistakin valtaa. Kirja herätti halun lukea lisää Stendhalhia.

Freud: Johdanto psykoanalytiikkaan

Psykoanalyyttisen koulukunnan johtohahmo Sigmund Freud piti vuosina 1916-1917 luentosarjan Wienin yliopistossa. Luennot jakaantuivat kolmeen osaan: virheellisiin toimimintoihin, unien tulkintaan ja neurooseihin. Virheelliset toiminnat ovat paremmin tunnetut käsitteellä freudilainen lipsahdus. Freudin esimerkki lipsahduksesta on kokouksen puheenjohtaja, joka aloittaa kokouksen sanomalla: Julistan kokouksen päättyneeksi. Puheenjohtajan alitajunta sanoi, että haluaisin kokouksen jo päättyvän ennen alkamistaan eli ettei kokousta lainkaan pidettäisi. Väitän tietoisuuden "freudilaisista" olevan niin korkealla tasolla, että egomme voi hallita sanallista viestintäämme, täten lipsahduksia tapahtuu vain harvoin nykypäivänä.

Luentojen toinen osa keskittyy unien tulkintaan. Freudin läpimurtoteos oli Unien tulkinta, joten luentosarjan osalta Freudin lisäarvo on eräs mielenkiintoinen uni. Unen näki naimisissa oleva nainen. Hän kiirehti ostamaan liput teatteriin miehensä kanssa. Paikalle tuli naisen ystävätär uuden sulhasensa kanssa. Teatteri oli puolityhjä. Nainen harmitteli, miksi hätäilin lippujen oston kanssa. Nainen kertoi, että hän on ollut 10 vuotta naimisissa ja ystävätär on samanikäinen. Tulkinta on tietysti, että nainen harmittelee, miksi hän kiirehti naimisiin. Hänkin olisi voinut odottaa 10 vuotta ja löytää sulhasen. Minusta tulkinta on pätevä ja oivallus unien yhteydestä alitajuntaan pitää paikkansa. Toisaalta miksi sitten psykoanalyyttisen terapian hoitoteho on olematon ja vain kognitiivisella terapialla saadaan aikaan muutoksia potilaan psyykeessä. Tätä en osaa ratkaista.

Neuroosiosuus toi mieleen Woody Allenin tai venäläisen näyttelijän Andrei Mjagkovin. Jungin huomaama introversio syntyy Freudin mukaan, kun seksuaalista tyydytystä ei ole saatavilla. Kun todellisuus ei vastaa haluja, ihminen kääntyy fantasian puoleen. Tajunnan räjäyttävää oli myös Freudin puhe Oidipus-kompleksista. Oidipus on Sofokleen taru, jossa oraakkeli ennustaa Oidioukselle, hänen tappavan isänsä ja naivan äitinsä. Niinpä hän pakenee kotikaupungistaan kaupunkiin, jossa hänen oikeat vanhempansa asuvat. Kuinka ollakaan, hän tappaa isänsä ja nai äitinsä. Tajuttuaan rikoksensa, hän puhkaisee silmänsä. Freud sanoi, että jokainen neurootikko on joko Oidipus tai Hamlet. Kiinostavaa oli lukea perheen psykopatologioista. Isät rakastavat eniten tyttäriään ja äidit eniten poikiaan. Pojat ovat katkeria isälleen ja tyttäret äidilleen, koska he ovat kilpailijoita.

Freudilaisuus ei voi olla totta, koska se rikkoo koeteltavuuden periaatetta. Jos potilas tai arvostilija ilmaisee erimielisyyttä, Freud sanoo sen olevan vastarintaa, jolloin ego yrittää vaimentaa alitajunnan äänen. Freud on myös Jungia kohtaan tarpeettoman ankara. Freud sanoi, Jungin jätettyä Freudin, hänen  haluavan tulla profeetaksi. Freudin kunnia on kuitenkin siinä, että hän tunnisti alitajunnan merkityksen ja hän toi darwinismin psykologiaan.

Hermann Hesse: Arosusi

Innostuin Hessestä ja päätin lukea heti perään toisen kirjan. Arosudessa pidin paljon ajatuksesta ihmisen psyykeen jakautuneisuudesta. Harri Haller on kuiva älykkö, jonka varjo on arosusi. Arosuteen pronisoidaan kaikki kielteiset piirteet itsestä. Harri on vaipumassa itsemurhaan, mutta nuori nainen pelastaa hänet. Germina alkaa opettaa Harrille tanssia, hyvän ruoan ja juoman nautintoja ja naisten kanssa ilotteluja.

Kirjan keskeinen kysymys on, kuinka muuttaa itseä? Vasta pakon edessä ihminen muuttuu ja hän tarvitsee opettajan. Koska oppilas ei voi olla opettajaansa suurempi, hänen on "tapettava" opettaja. Joka pelkää elämää, pelkää naisia. Elämä on nainen. Tunteakseen elämän, on tunnettava nainen. Hessen teokset sopivat nuorille, jotka eivät tunne itseään.

Hermann Hesse: Siddhartha

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Eurooppa oli hämmentyneessä tilassa. Miten on mahdollista, että sivistyneet kristityt hyökkäsivät verenmaku suussaan toistensa kimppuun? Looginen johtopäätös tästä oli, että emme voi olla kristittyjä, siksi meidän täytyy löytää joku toinen uskomusjärjestelmä. Hermann Hesse sai lapsena vanhemmiltaan tietoja idän uskonnoista. Hänen vanhemmat olivat lähetystyössä Intiassa. Hesse esitteli Euroopalle Siddhartan kautta buddhalaisuuden.

Kirjassa näkyy Jungin arkkityyppisen ajattelun vaikutus. Siddhartan olennaisin kysymys on: kuka olen? Siddhartha on kuninkaan poika ja heidän uskonnossa rituaaleilla on tärkeä rooli. Oppineet eivät kuitenkaan tiedä mitään ja sekös turhauttaa Siddhartaa. Hän jättää isänsä ja äitinsä, ja lähtee kulkurimunkkien joukkoon. Kuten arvata saattaa, ei munkitkaan tarjoa valaistusta. Samaan aikaan Intiassa leviää Gautama Buddhan opetus. Mikään opetus ei riitä Siddhartalle...

Lyhyt kirjanen oli mukava lukea arkkityyppisen tarinan ja löysin vastakaikua omille pyrinnöille. Minäkään en tiedä, kuka olen. Olenko henkinen vai maallinen henkilö? Luulen olevani henkinen ihminen, joten minun pitäisi tutustua maalliseen elämään. Kunhan elämällä olisi joku merkitys. Materialismi on pinnallista, mutta siinä on sentään joku arvo. Hessen ajatus on molempien maailmojen tunteminen eli eräänlainen synteesi. Hesse siirtyi lempikirjaijoideni joukkoon.

Joseph Campbell: Tuhannen kasvon sankari

Joseph Campbell oli antropologi, joka tutki mytologiaa. Hän sai vaikutteita psykoanalyytikoilta, erityisesti Freudilta ja Jungilta. Kirjassaan hän kuvaa ihmiskunnalle ominaisen monomyytin eli sankarin tarinan kaikissa kulttuureissa. Tähtien Sodan luonut George Lucas on kertonut saaneensa innoituksen tarinaansa Campbellin teoksista.

Sankarilla on jumallinen, mutta salattu syntyperä. Hän kasvaa hyveellisen äidin suojassa, mutta aikuisuuden kynnyksellä hän saa kutsun seikkailuun. Haaste kiihottaa nuorta miestä toimimaan, mutta hän ei tiedä mistään mitään. Yllättäen elåmänpolulla vastaan tuleekin vanha viisas mies, joka opettaa nuorukaiselle tempun jos toisenkin. Kamppailun välissä hän sopii kitkaiset välit isän kanssa. Tämän jälkeen sankari saavuttaa lopullisen voiton pahuuden voimista ja hän tuo voitonsaaliin omalle heimolle. Heimo on kiitollinen omalle pojalleen ja kaunein neitsyt vihitään sankarin kanssa. Ilman muuta tarinassa on vaihtelua, mutta tämä on päälinja. Tälläinen tarina viihdyttää ja antaa esimerkin nuorille miehille, miten toimia maailmasssa.

Oli mielenkiintoista oppia järjestelmälisesti sankarin elämänkaari. Se vähä, mitä olen lukenut ja kirjoja tai katsonut elokuvia, vahvistaa Campbellin esityksen. Tälläisiä tarinoita on yksinkertaisesti mielenkiintoista lukea. Campbell viittasi muun muassa Kalevalaan, ja sen päähenkilöön Väinämöiseen. Väinämöinenhän sai kahdesti pakit, sekä Ainolta että Pohjolan tyttäreltä. Mikä on opetus? Älkää olko runopoikia, ette saa pillua. En ole lukenut mytologiasta paljonkaan, joten koko ajan tuli uusia asioita. Kaiken kaikkiaan opettavainen kirja.

Rozanov: Yksinäinen

Vasili Vasiljevich Rozanov oli venäläinen uskonnollinen filosofi noin sata vuotta sitten. Hänen aforistisen tyylin ja kriittisen suhtautumisen kristinuskoon takia, häntä kutsuttiin Venäjän Nietzscheksi. Tämän hän kiisti ja nimesi Konstantin Leontjevin Nietzschen ilmentymäksi Venäjällä. Teos on ikään kuin syntynyt muistiinpanoina keskellä kirjailijan elämää. Tämä luo todella intiimin tunteen lukijan ja kirjailijan välille. Rozanov kiusoittelee lukijaa ja sanoo kirjoittavansa itseä varten, ei lukijaa varten. Minun mielessä se tuo tunteen siitä, että kirjailija puhuu täyttä totta. Rozanov on myös kirjannut, missä ajatus on tullut mieleen. Paikkoja ovat esim. vossikan kyydissä, kolikonkeräys harrastuksen parissa ja kirkossa.

Minun sieluuni koski eniten Rozanovin väite, että ateistit ovat myös aseksuaaleja. Tämä räjäytti mieleni, sillä olinhan itse väittänyt samaa kirjoituksessani Romanoveistahttp://herrakellari.blogspot.fi/2018/01/montefiore-romanovit.html. Väkevin sitaatti oli seuraava:" En ole vielä siinä määrin nilkki, että miettisin moraalia. Miljoona vuotta kului, ennen kuin sieluni päästettiin kulkemaan maailmaan; ja yhtäkkiä minä sanoisin sille: Armaani, älä unohda kulkea moraalisesti. Ei sanon sille: kulje armaani, kulje komeuteni, kulje kiltteyteni, kulje niin kuin itse tiedät. Ja illaksi palaat Jumalan luo. Onhan elämäni minun, nimenomaan minun eikä Sokrateen tai Spinozan." Tämä kuvaa Rozanovin paradoksaalista ajattelua. Nilkki on moraalinen tuomio ihmisestä, kuitenkin hän väittää ettei kulje moraalin mukaan. Toisaalta Sokrateskin lausui samanlaisen ristiriitaisuuden: "En tiedä mitään muuta kuin sen, etten tiedä mitään."

Rakastan Rozanovia ja seuraavia kirjoja, joita voisin suositella ovat Tippuneet lehdet ja Aikamme maailmanloppu.

Dumas: Monte-Criston kreivi

Karma is a bitch. Tämä opitaan Monte-Criston Kreivissä. Merimies Edmond Dantes on rakastunut ja etevä perämies. Eräällä matkalla laivan kapteeni sairastuu kuolettavasti ja pyytää käymään Elban saarella. Elban saarella hallitsi Napoleon. Dantes keskustelee Napoleonin kanssa ja saa kirjeen vietäväksi Pariisiin. Dantes lavastetaan maanpetturiksi ja laitetaan Ifin linnaan. Tästä alkaa tarinoiden tarina. Dumas on miettinyt jokaisen kytköksen ja siirtymän huolellisesti. Dantesin petturit Danglars ja Mondego muistuttavat Ivan Karamazovia ja Pavel Smerdjakovia. Luulen Dostojevskin ottaneen Monte-Criston kreivistä mallia.

Kirjan kantava teema on kosto ja mikä on oikea tapa kostaa. Aluksi kreivi hankkii vihollistensa ja seurapiirien myötätunnon. Sitten hän urkkii heidän muut rikokset selville, jotka vievät heidät perikatoon. Oikeastaan Dantesin pettäminen oli petturien uran alku ja he jatkoivat rötöstelyä, joista kreivi rankaisi heitä. Tunteellisin kohta oli, kun kreivi pelasti hyvän isän arkkityyppiä edustavan laivanvarustaja Morrellin. Kreivin lisäksi, toinen hahmo, josta pidin, oli isä Faria. Hänkin edustaa hyvän isän arkkityyppiä. Pelastamalla Morrellin kreivi sai oikeutuksen koston tekoon ja Kaitselmuksen tahdon toteuttajaksi. Sekosiko Dantes vankilassa? Jos nykyään joku sanoisi toteuttavan Kaitselmuksen tahtoa, hänet laitettaisin mielisairaalaan.

Dantes luo itselleen monta salahahmoa: isä Busoni, lordi Wilmore, kreivi Monte-Cristo, Sinbad merenkulkija. Mielenkiintoista, että heitä on neljä, kuten pettureitakin on. Jokaisella on vastinparinsa. Tämä havainnolistaa, miten ihmisen persoonallisuus jakautuu alipersoonallisuuksiin, jotka elävät alitajunnassamme.

Jung: Modern Man in Search of a Soul

Tutustuin Carl Jungin tuotantoon kuuntelemalla kanadalaisen psykologin Jordan B Petersonin luentoja. Kiinnostukseni kohosi sen verta, että päätin itse tutustua Jungin ajatteluun. Peterson on huomannut, että jungilaiseen ajatteluun kokevat vetoa ne, joilla on korkea Big 5 persoonallisuuspiirre Avoimuus. Minusta Jung on myös  henkilönä kiinnostava. Hän on mystikko ja filosofiasta kiinnostunut introvertti. Kirja Modern Man in Search of a Soul sisältää 11 esseetä, jotka esittelevät Jungin ajattelun pääpiirteet. Hän käsittelee psykologisia tyyppejä ja luonteenpirteitä, esim. introversio ja extraversio, jotka hän huomannut työnsä aikana. Näille havainnoille perustuu Myers-Briggsin persoonallisuustestit, joita käytetään työhaastattelujen osana.

Minulle purevin osuus oli hänen käsittely elämänvaiheista. Elämän puoliväli 35v-40 v merkitsee siirtymistä nuoruudesta vanhuuteen. Elämä on jaettu neljään vaiheeseen: lapsuus, nuoruus, aikuisuus ja vanhuus. Lapsuus on aikaa, jolloin elämämme piilotajuntaisesti ilman tietoisuutta. Kiinnostavasti kyllä syvällä vanhuudessa palaamme samankaltaiseen tilaan. Tässä on se paljon puhuttu elämänpyörä.
Nuoruudessa olemme tietoisia ja suuntautuneita ulkoiseen maailmaan.  Raha, status ja perheen perustaminen vievät huomiomme, kuten kuuluukin. Mutta täytettyään 40v  huomion on suuntauduttava toisiin asioihin, eli on elettävä oman ikänsä mukaisesti. Huomio kääntyy itseen ja uskonnollisiin kysymyksiin. Jung huomauttaa, että usko kuolemanjälkeiseen elämään antaa rajan, ja täten merkityksen elämän toiselle puoliskolle. Se on valmistautumista toiseen elämään. Jos tuota kuolemanjälkeistä elämää ei ole, miksi vanhat ihmiset eläisivät? Eihän raha ja status enää merkitse heille paljoakaan, niiden hankkiminen on nuorten asia.

Jung matkusti ympäri maailmaa etsimässä tietoa menneistä kulttuureista ja tutustui moniin alkuperäisheimoihin. Arkaainen ihminen on pelottavan samankaltainen modernin ihmisen kanssa. Eräs länsimainen ampui krokotiilin ja seuraavana päivänä kylässä kuoli nainen. Kyläläiset raivostuivat, ja väittivät heillä on olleen sama sielu, joten ampuja oli oikeastaan murhannut krokotiilin lisäksi naisen. Heimoihmisen ajattelu on samanlaista kuin modernilla ihmksellä. Molemmilla on tiettyjä aksiomaattisia oletuksia maailmasta, ja näistä lähtökohdista käsin he pysytyvät loogiseen ajatteluun. Jos tapahtuu jotain odottamatonta, moderni ihminen ahdistuu ja sanoo, että se oli sattuma, kun taas arkaainen ihminen sanoo, että syynä ovat henget. Jung esittää kritiikkiä positivisteja kohtaan, mutta en pysty seuraamaan häntä aina. Toisaalta sielu on olemassa, vaikka sillä ei ole massaa. Eihän sellaista voi olla olemassa, jota ei voida havaita. Viittaan Aristoteleen metafysiikkan.

Vaikka kirja ei ole Jungin parhaimmistoa, suosittelen psykologiasta kiinnostuneille ja muuten vain tiedonjanoisille.

Frankl: Ihmisyyden rajalla

Psykiatri Viktor Frankl käsittelee best seller-kirjassaan ikuisuuskysymystä: mikä on elämän tarkoitus? Sytykkeen kirjalleen Frankl löysi ollessaan usealla keskitysleirillä,  muun muassa pahamaineisella Auschzwitzin keskitysleirillä. Hän huomasi, että elämänsä tarkoituksen menettäneet vangit luhistuivat henkisesti ja ruumiillisesti, näin ollen he kuolivat ennen niitä, joilla oli syy elää. Frankl kuvaa hyytäviä leirikäytäntöjä. Kun vangit lastattiin karjavaunuista ulos, miehet ja naiset jaettiin omiin jonoihinsa. Jonon päässä oli SS-upseeri, joka osoitti tulijalle kummalle puolelle porttia hänen olisi mentävä. Toinen jono, johon joutui 90% ihmisistä vietiin kaasukammioihin ja loput "pääsivät" työorjiksi. Toisaalta, jos työorja sairastui, hän tiesi heti joutuvansa kammioon. Frankl, joka tuli 1942 Auzschwitziin ei tiennyt kaasukammioiden käytöstä. Vasta toisen vangin mustan huumorin vitsi aukaisi Franklille hirvittävän totuuden.

1900- alun suurimmat psykologit, Freud ja Jung kaksi mainitakseni, olivat saksankieliseltä alueelta, joten tätä taustaa vasten on helppo ymmärtää leirien sairaalla tavalla nerokas psykologinen silmä. Esim. kun uudet vangit tuotiin, he näkivät aina samat siisteissä vanginvaatteissa liikkuvat punaposkiset vangit. Tällöin uusi tulija saattoi helposti ajatella: Tämähän ei ole niin paha paikka. Frankl huomasi, että nälkä ja turvonneet jalat poistivat libidon ja taiteellisen elämän, mutta politiikasta ja uskonnosta keskusteltiin. Frankl pysyi elossa, koska hänen elämänsä tarkoitus oli nähdä vaimonsa uudestaan. No, näkikö hän vaimonsa?

Leirikokemuksen perusteella Frankl, entinen Freudin oppilas, ideoi uuden psykoterapeuttisen suunnan, logoterapian. Logos on kreikaksi tarkoitus. Logoterapia on tulevaisuus- ja ulospäinsuuntautunut terapiamuoto ja on tältä osin vastakkainen Freudin ja Jungin syvyyspsykologialle, joka on menneisyyteen ja itseen päin kääntynyt psykoterapeuttinen menetelmä. Tämä on mielestäni osittain oikea kanta, kuten on Freudinkin kanta. Menetelmien yhteiskäytöllä voisi päästä lähimmäksi totuutta.

Kirjan musertavin osuus oli se, kun vankeudesta selvinneet palasivat kotiin ja he huomasivat, ettei ketään kiinnosta eikä kukaan ymmärrä heitä. Franklin vaimo ja koko perhe kuolivat kaasukammioissa. Uskon, että tämän jälkeen Franklin elämän tarkoitus oli auttaa muita löytämään elämälleen tarkoituksen. Oikeastaan jo leirillä hän piti suurenmoisen puheen vankitovereilleen elämän tarkoituksesta, kun hän oli sairashuoneella lääkärinä. Frankl kylläkin käänsi kysymyksen eli älä kysy elämän tarkoitusta, vaan elämä antaa tarkoituksen, joka vaihtuu eri elämänvaiheissa, sinun on vain vastattava kysymykseen: mitä elämä haluaa minulta? Minulle mukavaa oli huomata, että Frankl siteerasi Nietzcheä ja Schopenhaueria. Seuraavat siteerquks4t quttoivqt Franklia jaksamaan. Kun tietää elämälleen miksi, kestää melkein mitä tahansa miten. Mikä ei tapa minua, vahvistaa minua.

Montefiore: Romanovit

Venäjä on kaaoksessa, maalla ei ole johtajaa, kansa ryyppää ja tappaa toisiaan. En puhu 1990-luvun Venäjästä, vaan 1600- luvun alusta, jolloin tsaarina vaihtelivat Puskinin runoelmasta tuttu Boris Godunov ja kaksi vale-Dimitriä. Pajarit eli rikkaat aateliset pyytävät kostromalaista Mihailia Venäjän tsaariksi. Tästä alkoi 304- vuotias Romanovien valtakausi. Brittiläinen juutalainen Simon Sebag Montefiore on kirjoittanut yli 800-sivuisen sukukronikan, jossa veri lentää ja  rakastajat vaihtuvat useammin kuin paita. Montefiore käy kronologisessa järjestyksessä jokaisen tsaarin valtakauden, kirjaa merkittävät tapahtumat, ja kertoo kuka panee ja ketä.

Romanovien suvusta löytyy tiettyjä erityispiirteitä. Etenkin voimakas seksuaalisuuden ja uskonnollisuuden vaikutus hallitsijoiden psyykeeseen. Suomalaisten keskmääräiset yhdyntäkerrat per viikko ovat laskeneet samoin kuin uskonnolisuus. Voisiko tästä vetää syy-seuraussuhteen? Jos ihminen uskoo Jumalaan, hän rakastaa elämää ja haluaa enemmän elämää. Ateismi on kansan ruokaan levitettyä bromia, joka on armeijan tornihuhuista tuttu jarru.

Hallitsija toisensa jälkeen asettui uudistaja-taantumuksellinen akselille. Jyrkin ero oli Aleksanteri II ja Aleksanteri III välillä. Aleksanteri poisti maaorjuuden ja oli päättänyt antaa perustuslain, mutta hänen murhattiin 3 päivää ennen julistusta. Hänen poikansa Aleksanteri III, joka näki isänsä kuolevan, laittoi kaikki uudistukset jäihin. Tämä jako näkyy myös Venäjän kultakauden kirjailijoissa: Dostojevski oli enemmän slavofiili ja Turgenev zapadnik eli länsimielinen. Tolstoi taas asettuu koko kysymyksen yläpuolelle.

Kirjassa minusta oli häiritsevän paljon yksityiselämän tietoja. Lisäksi koko kirjan tarkoitus on hyökätä Putinia vastaan ja osoittaa Romanovien vallankadotuksen moraalisesti oikeutetuksi, koska tsaarit esittivät juutalaisvastaisia kommentteja.
Kieli on miellyttävää ja helposti luettua. Ilmankos, onhan kirjoittaja juutalainen.

Aristoteles: Metafysiikka

Ihmiselämän yksi mehukkaimmista kysymyksistä on, että mitä on olemassa? Mistä tiedämme, että jotain on olemassa ja mitä tuo jotakin on? Aristoteles perustelee teoksen tarpeellisuuden niin, että metafysiikka eli olevaisen tutkiminen on sinänsä arvokasta ja kiinnostavaa. Filosofian tarkoitus perustuu metafysiikan ymmärtämiseen. Miksi? Jos emme tiedä, mitä on olemassa, niin kuinka voimme rakentaa kestävän eettisen järjestelmän. Kristillisen metafysiikan romahdettua 1800-luvun lopussa, kristillinen etiikka murtui seuraavaksi. Seurauksena oli totalitaaristen ideologioiden nousu ja täten miljoonien ihmisten kuolema. Tämän takia metafysiikka on tärkeää.

Aristoteles käy läpi aikaisempien filosofien väitteitä ja viimeisenä hän käy Platonin ideaopin kritiikkiin. Platonin mielestä on olemassa täydellinen muoto ja ihmisellä on tieto tuosta muodosta. Täten, kun näemme tuolin, tieto täydellisestä muodosta antaa ihmiselle varman tiedon, että tässä on tuoli. Siitä Platon johtaa, että eniten olemassa ja aidoimmin ovat olemassa ideat. Oikeastaan kappaleita ei ole, on vain kappaleiden idea. Aristoteles esitti päin vastoin. Hän esitti, että on olemassa objektiivinen maailma, jossa on kappaleita ja noita kappaleita voidaan tutkia tieteellisellä metodilla. Hän myös pohti, ovatko numerot olemassa. Voimme nähdä kolme omenaa, mutta erillistä "kolmea"  emme voi nähdä. Numerot ovat ideoita, joten ne eivät olemassa. Aristoteles oli Platonin oppilas  ja tämä oppilaan ja opettajan erimielisyys oli hedelmällinen filosofisen keskustelun yllyke. Aristoteleen ratkaistua  monia filosofisia kysymyksiä, laskeutui pitkä filosofinen hiljaisuus Eurooppaan. Keskiajalla muslimimaailman filosofi Avicenna kertoi lukeneensa Metafysiikan 40 kertaa ennen kuin hän ymmärsi mitään tästä vaikeasta teoksesta.

Minulle tässä kirjassa mielenkiintoisin kappale oli liikkumaton liikuttaja. Se on ensimmäinen ihmisjärjellä esitetty todiste Jumalan olemassaolosta. Todistus perustuu loppumattoman sarjan mahdottomuuteen ja siihen, että sille on oltava syy, että kappale siirtyy potentiaalisuudesta aktualisuuteen. Poikamiehelle seuraava esimerkki on valaiseva. Lavuaarissa olevilla tiskeillä on potentiaalisuus olla kuivauskaapissa. Nyt seuraavaksi tämä potentiaalisuus muuttuu aktuaalisuudeksi eli tiskit ovat kuivauskaapissa. Tällehän on oltava syy. Se syy olen minä. Tätä argumenttia voidaan jatkaa. Miksi minä olen olemassa? Koska vanhempani ovat olemassa ja minä olin heissä potentiaalisuutena. Nyt olen olemassa eli potentiaalisuus on aktualisoitu. Tätä sarjaa voidaan jatkaa aina Aatamiin ja Eevaan saakka. Kuten Tuomas Akvinolainen sanoisi: tätä liikkumatonta liikuttajaa kutsutaan Jumalaksi. Mitä muuta voimme sanoa Jumalasta? Hänen on oltava ääretön, jakamaton ja liikkumaton. Kappaleen Aristoteles päättää sanomalla, että on parempi, kun hallitsijoita on vain. Mieleeni tuli, että Aristoteles taisteli kreikkalaista panteismia, Zeuksineen ja Pallas Atheneineen, vastaan.

Tämä oli haastava kirja lukea, tämä kirjoitus oikeastaan kuvaa sen mitä ymmärsin. Tätä voi suositella hardcore filosofian ystäville. Jos tästä kirjasta haluaa lukea edes yhden kappaleen, niin suosittelen tutustumaan liikkumattoman liikuttajan sisältävään kappaleeseen.

Eino Kaila: Syvähenkinen elämä

Vuonna 1943 Euroopassa riehui maailmanpalo, joka hiljensi filosofian ja järjen äänen. Tälläisinä aikoina harva voi ajatella järkevästi. On kuitenkin eräitä poikkeuksia, ja yksi heistä oli suomalainen filosofi Eino
Kaila. Kailan teos Syvähenkinen elämä on yritys nousta Nietzschen asettaman ongelman ylitse. Kun Jumala on kuollut, tällöin ongelmaan nousee kaksi vastausvaihtoehtoa. Joko yli-ihmisyys tai nihilismi. Vai pystyykö Kaila esittämään kolmannen vaihtoehdon?

Kesällä 1942 Yleisradio tilasi Kailalta elämänkatsomuksellisen, mutta kansantajuisen  kuunnelman. Teoksen kirjamuotoon lisättiin vielä perusteellisempi osio kiinnostuneille lukijoille. Molemmat osiot ovat  kirjoitettu Platonin käyttämässä dialogimuodossa. Dialogeissa toinen henkilö on tieteellisen maailmankatsomuksen puolustaja ja toinen taas on taiteilja eli mystillisen näkemyksen kannalla. Rohkenen röyhkeänä nuorukaisena väittää, että hahmojen vastakkaisuus kuvaa Kailan sisäistä kamppailua uskon ja tieteen välillä.

Mitä on syvähenkisyys? Kailan mukaan syvähenkisen elämän ominaisuuksia ovat syvyys, aitous ja monikerroksisuus. Paras esimerkki syvähenkisyydestä on klassillinen musiikki. Mozart-sonaatit, Bachin fuuga ja Sibeliuksen Andante festivo puhuvat merkityksen kieltä ihmiselle. Kaila siis toistaa Nietzschen vastauksen: taiteen kautta ihminen voi saada sielun kuolemattomuuden. Toisen dialogin kaksikko oli samaa mieltä yhdestä pääasiasta. Elämässä pääasia on syvähenkinen miehuus. Miehuus tässä tarkoittaa uhrimieltä ja rohkeutta Vänrikki Stoolin tarinoitten sankareitten innoittaman tavan mukaan. Jotkut voisivat kysyä, entäs naiset? Mikä on heidän elämänsä pääasia? Heidän elämällä on itseisarvo sinänsä, mutta miesten pitää perustella oma olemassaolonsa.

Kirja sopii kaikille lukijoille, kieli on lennokasta eikä siinä ole hienostelevia termejä. Ilmankos kirja on Suomen myydyimpiä elämänkatsomuksellisia kirjoja.